Jyryn ja Nellan blogi

Tänään leikattiin ensimmäistä kertaa nurmikko. Jos oikein olisi halunnut, niin olisi sen voinut ehkä leikata joitakin päiviä aikaisemminkin, mutta tänään oli sopiva rako siihen hommaan. Aurinko paistoi lämpimästi ja keli oli muutenkin kesäinen.

Palatakseni vielä siihen Tampereen näyttelyyn… Tuomari oli tosiaan ihan OK. Vähän totisen oloinen, mutta hymyilikin välillä. Kopeloi Jyryä ihan rauhallisesti ja tarkkaan yritti kaikki osatekijät arvioida. Olihan se Sertti tosiaan yllätys, vaikka Jyry sen tietenkin ansaitsee, mutta en oikein tästä näyttelystä sitä osannut odottaa. Vielä cacibinkin löi kouraan ja se oli sillä hetkellä jo aivan liikaa mun aivokapasiteetille. Vieläkään en ole oikein tajunnut, että mitä tapahtui.

Karan omistaja Virve tosiaan tsemppasi meitä näyttelyn aikana (puhelimen välityksellä). Hän oli kovasti tyytyväinen, että on hyvin esiintyvä karhukoira siellä puudelien joukossa. Jyry tosiaan käyttäytyi karhukoirien kehässä ja sitten siellä isossa loppukehässä ihan hienosti. Kehän ulkopuolella Jyry rähisi ja samoin siellä vitosryhmän kokoomakehässäkin. Ei meinannut siinä kehässä ollenkaan malttaa seistä paikallaan, vaan koko ajan piti kääntyä taaksepäin murisemaan (sieltä kyllä tuli vastauskin aina). Karhukoirien kehässä Jyry heilutti melkein koko ajan häntää ja sitten siellä ryhmäkehän loppukehässä Jyry juoksi hienosti ja seisoi kärsivällisesti melkein koko ajan. Ei edes meinannut haukkua kuin vain kerran (mutta ei haukkunut). Se loppukehä olikin oikein kansainvälisen oloinen. Oli itäistä pituutta ja läntistä leveyttä ja sininen kokolattiamatto. Yleisössä istui paljon hienon näköistä porukkaa. Hyvä, että Jyry oli siellä kunnolla ja juoksi tosiaan kauniisti. Tajusin itse vasta juoksun päätyttyä, että olin juossut samallalailla kuin hölkkäisin… Meidän kaveri Marjo tuolta Tampereen Seudun Koirakerhosta juoksee kuin primaballerina Jaronsa kanssa, käsikin niin fiinisti ojennettuna. Se saa toki koirankin vaikuttamaan ihan erityiseltä. Meikäläinen tömisti vain menemään vauhdikkaasti… No, onneksi oli ainakin se normaalien ihmisten takki päällä!

En kyllä ala opettelemaan niitä suuren maailman elkeitä. Yritän vain juosta reippaasti, mutta niin, ettei huomio kiinnity muhun vaan koiraan. Olen yrittänyt ruveta vähentämään nakkien syöttämistä, koska se Tampereen tuomari (Riitta Lahtovaara) sanoi, että yleensä hän ei pidä, että syötetään. Tämä tuli puheeksi mittaustilanteessa. Olen kyllä muutenkin ollut vähän turhan ahkera nakin syöttäjä.

Tällä hetkellä Jyry on ilmoitettuna viiteen näyttelyyn ja Nella neljään. Ensi viikonloppuna on siis niistä kaksi. Katsotaan kuinka käy. Juha Putkonenhan me jo tavattiinkin, kun antoi Jyrylle varasertin. Katsotaan mitä hän tykkää Sysmässä Nellasta. Nellan siskollehan hän antoi ERIn. Jyry menee sitten vielä sunnuntaina Järvenpäähän, jossa on pahin mahdollinen kilpailija. Jyry joutuu kilpailemaan ihan keskenään!

Nellalle on tullut hieman lisää karvaa ja Jyryllä on tainnut jonkun verran sitä poistua. Jyry on kyllä vielä ihan pörrö, Nella ei. Tai no, katsotaan kun Nella pestään, että olisiko edes hieman pörröllään. Veikkaisin kuitenkin, että karvaa on nyt neidillä enemmän kuin mitä oli Korpilahdella ja Vesilahdessa. Nella on myös vankistunutkin. Sekin tapahtui ihan yhdessä yössä, illalla oli toisenlainen ja aamulla jo huomasi, että oho! onpa se kasvanut. Ei paljoa, mutta sen verran, että ei ole ihan samanlainen ruipeliini kuin edellisissä näyttelyissään. Tällä kertaa häntäkin on topakasti pystyssä, joten siitä ei voi kukaan rokottaa.

Nellaa on nyt alettu tosiaan käyttämään lenkillä ihan kunnon kohotus mielessä. Kuuden kilometrin kävelylenkkejä mennään tällä hetkellä vähintään 3 kertaa viikossa ja pyörälenkkejäkin aloitellaan piakkoin. Ne lenkit ovat kyllä paljon lyhkäsempiä kuin Jyryllä, joka on nyt juossut pyörän kanssa 6km ja pian mennään 12km lenkkejä. Jyryllä on pyörälenkki kolme kertaa viikossa ja otan sen myös kävelylenkille mukaan Nellan kanssa. Välillä voi olla jotain ylimääräisiä lepopäiviä heitillä, jos tuntuu, että juuri sinä päivänä ovat jotenkin normaalia väsyneempiä - ei kai tässä nyt niin turhan tarkkoja olla.

Murret ovat melkein koko päivän pihalla, mutta välillä ovat vaihtelevassa määrin sisällä joko yhdessä tai erikseen. Harmittaa välillä kovasti, kun saan halailla ja rutistella Jyryä aina vain iltaisin. Se on niin ihanan iso ja pörröinen! Nellaakin yritän välillä vähän pitää hyvänä, mutta sieltä tulee niin isot pusut ja niin nopeasti, että vähän täytyy varoa. Sängyssä meillä ei nuku enää juurikaan muut kuin ihmiset. Jyrylle siellä on liian kuuma. Kyllä se illalla menee Petterin päälle (siis oikein kunnolla päälle) röhnöttämään ja nukkuu sitten mun tyynylläni hetken, mutta ei kauaa. Nella on viihtynyt liki joka yö isossa häkissä (joka oli meillä siellä näyttelyssäkin mukana) ja se häkki on tosiaan ihan toisella puolella taloa kuin missä makkari on. Nella alkaa näköjään itsenäistymään. Jyry kun ei ole enää mun sylihaukkuni (kun se on siellä pihalla) niin Nella on sitten sisällä ollessaan alkanut nukkumaan mun sylkyssä kun katselen telkkaria.

Nella saa välillä iltaisin kamalia kiukkukohtauksia. Silloin sille täytyy yrittää keksiä jotain tekemistä, mutta niitä kiukkukohtauksia tulee myös autossa. Heti, kun Jyry ja Nella jäävät yksin autoon, Nella alkaa tuhoamaan autoa. Se kaivaa, repii ja puree. Eipä siinä mitään, jos vain söisi mattoja, joita olemme auton taakse ostaneet, mutta kun tuhoaa jo rakenteita. Ostettiin uusi isompi kuonokoppa, mutta se mikä näytti liikkeessä sopivalta, ei sitten ollutkaan käytännössä hyvä. Remmit piti tietenkin kiristää todella kireälle ja silloin oli Nellalla nokka rutussa. Olihan Jyrylläkin ollut häkki aikaisemmin meidän edellisissä autoissa ihan samasta syystä, mutta jotenkin ajattelimme, ettei näihin uusiin autoihin mahdu mitään häkkiä niin, että Jyryllekin jäisi tilaa. Mutta kylläpä vaan mahtuukin, katsokaa vaikka sateella otettu kuva. Häkki on toisesta päädystään viisto ja isohan se ei ole, mutta kyllä Nella siinä tunnin kaksi pystyy olemaan. Jyrykin mahtuu istumaan ja makaamaan vieressä ja jopa kääntymään ympäri - ja kaikki tuo bemarin takaosassa ja se on meillä se pienempi auto. Hyvä niin, koska Nellaa on nyt ihan pakko pitää häkissä. Kotona se ei tietenkään joudu häkissä olemaan. Tämä “pikkuhäkki” on tuolla yhdessä huoneessa ovi avoimena ja sisällä on pehmoinen peitto. Josko vaikka Nella innostuisi siellä oleilemaan. Nella tosiaan nukkuu öitään isommassa häkissä jo eikä sitä ole siihen mitenkään totutettu. Se oli vain ovi avoimena ja Nella otti sen omakseen kun huomasi, että Jyrykin käy siellä nukkumassa. Näitä häkkejä meillä on kaksi, joten on molemmille oma näyttelyhäkkinsäkin sitten, jos ikinä sellaisille tarvetta tulee.

Asiasta viidenteen… Konekarhu olisi kesällä lähistöllä. Olen mietiskellyt (taas), että josko nämä meidän haukut sen luokse veisi. Arveluttaa vain, että kuinka siinä käy. Voi olla, että Jyry ei mene halpaan eikä välitä siitä konekarhusta ollenkaan. Nella taas voi huomata sen koneeksi ja sen vuoksi pelätä sitä. Nella tuntuu sietävän isotkin elukat siihen tyyliin kuin ne olisivat ihan jokapäiväistä kauraa, mutta koneitten kanssa on vähän niin ja näin. Ainakin se vaatii hetken totuttelua ennen kuin ei enää välitä koneista ja kuinka siinä kokeessa sitten saa “totutella koneeseen”. Toisaalta, siinä olisi koirille uusi tilanne. Ei ehkä vastaa oikean karhun kohtaamista metsässä, mutta olisi kuitenkin jotain uutta ja ihmeellistä. Yritän näitä kuitenkin aina vähän opettaa kaikenlaiseen ihmeelliseen ja kummalliseen.

Tässä taas kuvia:
- Nella, pikku prinsessa, on ilmeisesti todennut, että vasen puoli naamasta on se parempi ja esittelee sitä monalisamaisella hymyllä
- Sitten kuva Nellan tavasta ottaa käsi suuhunsa. Nella sitten hellästi pureskelee ja imeskelee.
- Tässä vähän kuvia Nellan rakenteesta: kuva 1 ja kuva 2. Eipä taaskaan ihan täydellisiä sivuprofiileja, mutta ehkä niistä näkee missä vaiheessa Nelkun kehitystä mennään.
- Nella ja Jyry loikoilevat auringossa. Nella oli juuri käynyt varastamassa puukalikan Jyryltä.

Tampereen näyttelyn tulokset Jyryn osalta:

ERI, AVK1, PU1, ROP, SERT, CACIB
“Erinomaista tyyppiä oleva maskuliininen mittasuhteiltaan oikea uros, oikealinjainen pää, pyöreät silmät, hieman haja-asentoiset korvat, hyvä kaula ja ylälinja, häntä voisi kiertyä tiukemmin, vahva runko, riittävästi kulmautuneet raajat, oikea karvanlaatu, mv 8:2, kevyet tehokkaat liikkeet, luonne ystävällinen. Sk. 60,5cm”
Tuomari: Riitta Lahtovaara

Eli hienosti meni!!!

Nella ei osallistunut, kun kipulääkkeen varoaika ei ollut vielä mennyt umpeen. Jyryllä oli kilpakumppanina Ohtopoika, joka on voittanut Jyryn aikaisemmin kaksi kertaa. Ensimmäisellä kerralla Jyryllä oli niin kauhea kakkahätä, että juoksi oudosti takapäätään suojaten ja tuomari rankaisi antaen vain ERIn ilman SA:ta, kun Ohtopoika sai silloin Sertin. Toisella kertaa oltiin vuosi takaperin taas Tampereella ja silloin Jyry sain H:n kun Ohtopoika sai EH:n. Tällä kertaa sitten näin päin ja Ohtopoika sai EH:n.

Jyry oli kyllä enemmän jöntikkä kuin Ohtopoika. Ja paremmassa turkissa. Ohtopoika muuten todistaa oikeaksi sen, mitä olen täällä yrittänyt aina välillä sanoa Jyrystäkin. Eli, jotkut koirat ovat todellisia lihaskimppuja (jöntikkä) jo nuoresta pitäen, toiset taas ovat sellaisia kuikeloita hyvinkin pitkään. Jyry oli vielä vuosi sitten mielestäni aika samanlainen kuin Ohtopoika nyt. Näytti, että Jyryllä olisi paljon paksummat etujalat ja muutenkin enemmän lihaksia. Se EI kuitenkaan tarkoita sitä, että Ohtopoika olisi ollut jotenkin huonossa kunnossa. Se on käyttövalio, joten takuulla on hyvässä fyysisessä kunnossa! Lihasmassan kasvatus on vain tuossa elämänvaiheessa nyt sellaista, ettei se ole juuri nyt niin jöntikkä. Anni (Ohtopojan) omistajakin sanoi, että Jyry on kovasti vankistunut - niin kuin onkin tämän vuoden puolella (vasta) tapahtunut. Oli hienoa nähdä Ohtopoika jo siis vain senkin vuoksi, että sain näin todistettua itselleni, että oikeilla jäljillä ilmeisesti ollaan kun yritän näiden koirien kasvua ja ulkomuotoa arvioida.

Pari narttuakin siellä oli, joista toinen sai pelkän ERIn ilman SA:ta ja toinen sai Sertin. Se, joka sai Sertin, ei mielestäni ollut siinä kehän laidalla seisoskellessaan ihan niin kauhean erikoisen hienon näköinen, mutta kun se juoksi kehässä niin koko koira muuttui. Oli aivan eri näköinen murre ja hyvän näköinen olikin. Kyllä Nella olisi ne päihittänyt, jos olisi paremmassa karvassa.

Meillä oli häkki mukana ja se olikin hyvä ratkaisu. Jyry sai oleilla häkissä ja muutamaan otteeseen oikein nukkuikin siinä. Odottelua oli kuitenkin aika paljon, eikä hallista päässyt välillä pois. Jyry rähisi välillä todella railakkaasti muutamille koirille ja takaisin tuli koko suomenkielen kirosanojen kirjo. Eräällekin naiselle sanoin, että tulipas nätistä suusta ruma sana. (Ei se suu kyllä nätti ollut, oli niin happaman näköinen naisihminen, mutta kunhan vähän itsekin suutahdin kun ei se Jyry nyt juuri silloin niin ihmeellisesti rähähtänyt). Muutaman kerran Jyry kyllä rähisi ihan tosissaan (no, tuskin olisi purrut, jos olisi pystynyt) ja näiden koirien omistajilta pyysin nätisti anteeksi.

Ryhmäkehä alkoi kolme varttia myöhässä. Soittelin siinä välillä Nellan siskon Karan omistajalle, että mitä oikein pitää siellä tehdä. No, ensiksi hän pakotti mut laittamaan normaalin takin päälle. Olin ollut tuossa mettätakissa, kun se toinen takki ei hengitä yhtään ja hallissa oli t-o-d-e-l-l-a kuuma. Sitten hän vähän kertoili, että kuinka sinne ryhmäkehään järjestäydytään (tai kokoomakehään ensin). Sinne mennään kokojärjestyksessä ja kehäsihteerin olisi kai pitänyt ohjeistaa ja auttaa, mutta niin ei tapahtunut tällä kertaa (eikä kyllä tapahtunut aikanaan Oriveden näyttelyssäkään). Jyry haukkui siinä ryhmäkisan alkukehässä jonkun verran ja rähisi takana olevalle Valkoiselle Ruotsinhirvikoiralle. Kun se kehä oli ohi, pyysin kyseisen koiran omistajalta anteeksi meidän käytöstä. Hän sanoi, että ei haittaa ja oli hyvinkin ymmärtävinen. Siinä sitten, Oulun murretta lainatakseni, poristiin aika tovi ja käytiin muita kilpakumppaneita läpi. Hän sanoi, että katso nyt tuota Amerikan Akitaakin, siltä on perskarvat leikelty ja Siperian Huskyn karva ei ole sellainen kuin sen kuuluisi olla, se on joillain aineilla käsitelty sellaiseksi. Molemmat kiellettyä. No, meillä Jyry pestiin mustilta osiltaan ihan vain puhtaalla vedellä ja valkoisiin osiin käytettiin shamppoota… Ryhmäkehässä pärjäsikin sitten nämä karvapörröt ja suomalaiset vaatimattomat tollukat saivat vain kokemusta. Ei kyllä haittaa pätkääkään, Sertillä ja Cacibilla vain on väliä!

Kaikenkaikkiaan Jyry käyttäytyi kuitenkin kohtuullisen hyvin. Oriveden ryhmäkehässä se haukkui taukoamatta, Tampereella vain satunnaisesti.

Kuten tuossa ylläolevassa arvostelussakin sanotaan, Jyryn korvat olivat taas ihan viipallaan. Jyry on vaan niin kertakaikkisen tylsistynyt aina siellä kehässä ja en oikein millään ilveellä saa niitä korvia ylös. Vinkulelun piipitinkin oli mukana ja se jaksaa aina kiinnostaa, mutta ei tarpeeksi, että korvat olisivat terhakkaasti pystyssä. Nytkin Jyry räksyttää aitauksessa niin voittaja-asenteella, että kyllä tuon näköisenä kelpaisi näyttelyissä olla!

Nella oli joutunut yksin päivystämään koko päivän kotona ja vahtimaan kotipihaa. Jyry kun saapui kotio, Nella luovutti vahtivuoron todella onnellisena Jyrylle.

Tässä muutama kuva tältä päivältä ja eiliseltä:

• Tampereen KV näyttelyn satoa ja Jyry ottaa rennosti
• Jyry illalla kotona näyttelyn jälkeen (olisi pitänyt kuvata auringossa)
• Nätti Nella etuviistosta
• Nella ja loikat

Ja synttärionnittelut myös kaikille Nellan sisaruksille! Meidän murret ovat nyt sitten kokonaisen vuoden vanhoja. Äkkiä se aika kuluu! Nellan synttäripäivä on sujunut lepäilyn merkeissä. Aitauksessa on toki jo riehuttu (kuten video tältä päivältä osoittaa ja myös harrastettu mullansyöntikisaa Jyryn kanssa), mutta aamulla tuli ihan erityisiä rapsutuksia ja haleja. Nella päätti olla aamulla oikein kiltillä päällä ja sai painaa posken poskea vasten. Nellan painajaisetkin ovat muisto vain ja niiden edellä mainitun kahden yön jälkeen ei ole ollut enää mitään ongelmia.

Tänään päivänsankarilla on vielä ohjelmassa ainakin puruluun syöntiä ja kävelylenkki.

Sunnuntaina oli tosiaan se Lahden näyttely ja vaikkei Nella edes osallistunut, niin oli neiti silti aivan tööt. Maanantaina käveltiin Nellan kanssa kaupalta kotio 6km ja kiivettiin huima Eräjärven iso mäkikin ylös. Nella oli lyhkäsessä narussa ja tuli taas ihan urakalla harjoiteltua narussakulkemista. Aurinko porotti vallan mukavasti ja viimeisen kilometrin käveltiin jo naru ihan löysällä. Nella olisi pudottanut kielensäkin, mutta onneksi se on ruuvattu kiinni. Samaisena maanantaina käytiin myös Jyryn kanssa 6km pyörälenkillä ja sama uudelleen seuraavana päivänä. Tiistaina käytiin Nellan kanssa loiventavasti kävelemässä vain parin kilometrin lenkki. Keskiviikkona oli harjoitusnäyttely (Jyry ei osallistunut) ja taas murret sen jälkeen niin poikki, ettei kukaan käynyt lenkillä. Tänään olisi tarkoitus käydä Nellan kanssa taas kävelemässä pitempi lenkki ja pyöräillä Jyryn kanssa 6km. En viitsi Jyryn kanssa nyt mennä pitempään, koska se oksenteli aika tavalla eilen ja joutui olemaan monta tuntia reissussa, joten se on hieman normaalia väsyneempi tänään. Jyry joutuu tänään sitten taas pyykkiin mustilta osiltaan sunnuntain näyttelyä varten.

Nella sai eilen harjoitusnäyttelyssä punaisen nauhan eli kuului siihen parempaan puoliskoon. Nella käyttäytyi oikein hienosti. Taisi olla vain vähän väsynyt, koska häntä ei oikein heilunut. Harjoiteltiin enemmänkin siellä näyttelyalueella fiksusti olemista ja esittäjänä tällä kertaa allekirjoittanut. Jyrykin oli kehän lähellä oleilemassa ja harjoittelemassa ihan samaa asiaa. Jyryhän rähisi aika tavalla Lahdessa. Josko nyt sitten olisi Jyryllä vähän parempi fiilis sitten Pirkkahallissa sunnuntaina, jonne on mentävä viimeistään klo. 12 ja kehä alkaa vasta klo. 14 - eli odottelua ahtaassa hallissa on aika tavalla!

Tampereen näyttelystä ei ole oikein mitään odotuksia. Jos jotain odotan niin sitä, että Jyry saa H:n tai EH:n. Nämä tietynlaiset tuomarit rankaisevat kehittymättömyydestä eli suorista olkavarsista. Pekka Teinihän siitä alunperin kertoi, että Jyryn suorat olkavarret menevät nuoruuden piikkiin. Etulihaksia saisi kyllä olla lisää ja niitä nyt sitten yritetään kehitellä, mutta suht varovasti pitää kuitenkin aloittaa, varsinkin kun maapohja, jolla juostaan on kovaa hiekkatietä tai asfalttia. Yritän kyllä saada Jyryä juoksemaan pientareella, mutta ei se aina sitä tee. Ravuutan sitä kuitenkin ja laukataan mahdollisimman vähän.

Tässä vähän kuvia meidän murreista tältä päivältä:

• Nella 1v. sivukuva (parempaa ei tänään tarjolla)
• Nella ja kuulolaitteet
• Nella ja haara-asento
• Nella tärkeänä kepistään
• Nella juoksee keppinsä kanssa. Huomaa takapää, joka pompottaa usein tuollalailla. Takapäässä on tehoja vähän liikaa!
• Jyry vartoo ämpäriin uutta vettä. Huomaa Jyryn väritys.
• Älä herätä nukkuvaa petoa!
• Kumman keppi?! Tässä näkee vähän värityseroakin eli Nellan pikimustaa ja Jyryn karhunmustaa.
• Yhteisiä kiinnostuksen kohteita ja Nella näyttää ihan pikkupennulta.
• Nella näyttää kuka määrää!

Sitten vielä kuvia Lahdesta viime sunnuntailta:

• Nella tapasi kasvattajansa Asko ja Katjan. Pusuja tuli naaman täydeltä.
• Kara (ERI)
• Nikke (EH)
• Nikke (edessä) ja Nisse
• Nisse (SERT)
• Nisse ryhmäkisassa
• Vasemmalta: Nisse, Kara ja Nikke

Jyryn Lahden näyttelyn tulos:

ERI, AVK1, SA, PU2, VASERT
“Musta valkoinen 7/3. Hyvänkokoinen, riittävän raajakorkeuden omaava. Hyvä luusto. Hyvä pään sivuprofiili. Hyväasentoiset hieman kookkaat korvat. Vaaleat, pyöreät silmät. Kevyt kuono. Hyvä purenta. Hyvä rintakehä. Olkavarret tulisi olla viistommat. Hyvänlaatuinen takaosa. Valkoisessa värissä mustia pilkkuja. Oikeinkiinnittynyt häntä. Eturinta saa vielä täyttyä ja etulihakset vankistua. Hyvinkulmautunut takaosa. Kevyt joustava taka-askel. Sk. 58cm. Luonne: rodunomainen lähestyttäessä”
Tuomari: Juha Putkonen

Nellan veli Nisse sai sertin. Onnea!

Jonkin verran harmittaa, ettei Jyry saanut serttiä, mutta kummasti se vaan lohduttaa, kun sen sertin sai kuitenkin Nellan veli. Näyttelyssä olivat siis Nellan kaksi veljeä, Nikke ja Nisse sekä sisko Kara. Nikke sai EH:n ja Kara ERIn. Heti kun näin pojat, sanoin Karan omistajalle Virvelle, että komeita ovat ja saas nähdä kuka sen sertin oikein saakaan. Olin varma, että joku näistä kolmesta sen saa. Siksi Niken EH:kin oli pienoinen yllätys. En tosin sitten ihan kauheasti kerinnyt muita koiria katselemaan, kun oli kädet täynnä Jyryn kanssa.

Varsinaisesti harmittaa se, että vielä joutuu taas sen verran enemmän näyttelyissä käymään. Jyrykin taisi aistia sen, etten oikein tällä hetkellä näyttelyistä niin välittäisi ja oli siis vähän pahalla päällä. Ärhenteli siellä aika tavalla ja kehässäkin vähän teutaroitti. Ei ollut kyllä ihan normaalia Jyryn käytöstä. Tuomarin käsittelyssä Jyry oli kyllä vallan fiksusti ja seistessään jopa heilutteli häntäänsäkin. Kehän ulkopuolella ei oikein malttanut olla nätisti, paitsi sitten kehän jälkeen. Ilmeisesti sitten jännitin sen verran, että Jyry sen huomasi. Piti ottaa valokuviakin, kun nämä muut olivat siellä kehässä, mutta eihän siinä pystynyt muuta kuin pitelemään Jyryä, ettei se nyt ihan jokaiselle ärhentäisi. Tässä kuitenkin yksi kuva, jonka sain napattua, kun oltiin poistumassa näyttelyalueelta.

Tuomari oli oikein mukava ja käsitteli Jyryä asiallisesti. Tuli sitten tietenkin myös mittatikkunsa kanssa, niin kuin ne aina, ja kysyi, että onko Jyryä mittailtu. Sanoin, että on ja välille 58-60cm. Tuomari sitten mittaili. Mittaili vielä uudelleen. Katseli mittaansa ja mittaili taas. Kysyin, että saako Jyryä samalla syöttää ja kun lupa tuli niin nakkelin vain nakkia naamariin, jotta saatiin Jyry hyvin pysymään paikallaan. Tuomari mittasi Jyryn todella huolellisesti juuri siksi, että sanoin jonkun saaneen tulokseksi 60cm. Tuomari totesi, että korkeus on 58cm ja hän ei kyllä ymmärrä, että miten siitä saa 60 senttisen. Ja vielä hiekalla mitattiin, jossa olisi äkkiä tullut lisäsenttejä mitan upotessa helposti hiekkaan. En sanonut siihen juuta enkä jaata. Edelleenkin, pääasia, että on sallituissa rajoissa.

Siinä vaiheessa, kun urokset pistettiin paremmuusjärjestykseen ja Nisse oli saanut serttinsä, tuomari tuli tuomaan Jyrylle vaalean sinistä ruusuketta. Olin ensin ihan ihmeissäni, että miksi. Sehän oli se vara-sertti. Tuomari siinä sitten kysyi, että onko tuo jo muotovalio. Menin kysymyksestä vähän hämilleni ja pystyin vain mutisemaan, että joo ei ole. En varmaankaan olisi saanut silloin edes kilpailla avoimessa luokassa… Vai kuulinkohan vain väärin…? Jos kuulin, niin jotenkin se tuomari kyllä liitti Jyryn ja muotovalion yhteen.

Jyryn turkinpesupolitiikka oli mielestäni osunut kohdalleen. Torstaina pestiin tummat osat ja lauantai-iltana valkoiset osat. Jyry oli vallan pörröllään. Karvan kiilto ei ollut vielä palannut entiselleen näyttelypäivänä, mutta silloin olisi jo pörröyskin hieman vähäisempi, jos sitä parasta kiiltoa varrottaisiin. Meillä kun ei mitään karvanparannusaineita kuitenkaan käytetä. Karan omistaja Virve sanoi, Jyryä pöyhittyään, että Jyry olisi jo kesäturkissa. Nellan kasvattaja Askokin yhtyi myös mielipiteeseen Jyryä tutkittuaan. Olin aika äimistynyt. Miten se voi sitten olla silti noin hyvässä karvassa ja tosiaan pörröinen? En heitä epäile, ovat kokeneempia näissä asioissa, joten ovat varmasti oikeassa. Se tuntui vaan niin uskomattomalta. Eikä siinä mitään, hyvähän se vaan on. Virve sanoi, että nyt sinne alkaa tulemaan uutta pohjavillaa. Eli toisin sanoen pörröisyys lisääntyy entisestään. En ollenkaan pistä moista pahakseni!!! Sehän lupaa vain hyvää tulevia näyttelyjä ajatellen, eikä Jyrylle ehkä tulisi karvatonta aikaa ollenkaan tänä vuonna. Onpa hassua!!! Miten voi kesäturkki olla tuommoinen?! Jyryltä ei ole missään vaiheessa irtoillut mitään tuppoja. Jyryä on kuitenkin pesty usein ja kuivaamisen yhteydessä ilmassa leijuu paljon sitä pohjavillaa - ei kuitenkaan niin, että selkeästi olisi ilma niitä sakeana, mutta esim. vesikippoon päätyy niitä kerros. Ehkä ne karvat ovat näin sitten vain hävinneet, enkä mä ole huomannut mitään! Ei voi edelleenkään muuta kuin päivitellä. Oppia ikä kaikki!

Ryhmäkisaan, jonne Nisse siis oli menossa, oli vielä pitkälti aikaa, joten koko konkkaronkka mentiin sitten Nellaa moikkaamaan, joka oli jäänyt Petterin kanssa autolle. Taaskaan en siinä hötäkässä osannut katsoa, että mahtoiko Nella kasvattajansa Askon ja Katjan vielä muistaa. Kovasti Nella sai ainakin rapsutuksia. Ehkä Nella tosiaan heidät muisti, koska kun Asko oli polvillaan niin Nella nousi takajaloilleen, laittoi etujalat Askon polvelle ja hiljaa otti rapsutuksia vastaan. Korvat olivat luikussa kuin milläkin Luikka-Liisalla. Nellalla on kyllä tapana nousta kahdelle jalalle ja etujaloilla olla esim. mun sylissä. Siihen se sitten rauhoittuu rapsutettavaksi. Se tuli jotenkin niin luontevasti Askon kanssa, että vaikuttaisi hyvinkin siltä, että Nella heidät muisti edes jollain tasolla.

Tällä reissulla oli tosiaan Karakin mukana, joten pääsin näkemään, että mimmoinen siitä on tullut. Ihan ovat Nellan kanssa samannäköisiä ja oloisia. Tällä kertaa ei Karalle tullut serttiä, mutta eipä se semmoista tarvitsekaan, sillä on jo kaksi. Karva kiilsi Karalla kauniisti.

Kun päästiin kotio, otettiin koko porukka päiväunet. Molemmat murret olivat ihan väsyneitä. Piti mennä Nellan kanssa kävelemäänkin, mutta en sitten raaskinut. Laitettiin kyllä molemmat sitten alkuillasta yhdessä aitaukseen, kun olivat heränneet. Jyry ei kauheasti jaksanut Nellaa ja sen höseltämistä ja meni aitauksessa olevien kottikärryjen viereen. Nella arastelee kottikärryjä, joten Jyry sai olla siellä suht rauhassa. Ovelaa.

Aitauksessa on kottikärryt siksi, että Nella yrittää nyt kaivautua oven vierestä aidan ali. Tarkoitus olisi kehittää tämän aitauksen pienemmän osan ympärille maahan joku ratkaisu, joka vaikeuttaisi vapauteen kaivautumista huomattavasti. Nella meinaan karkasi tuossa eräs päivä aitauksesta kyseisestä kohdasta! Onneksi huomattiin se nopeasti ja Nella oli vielä metsänlaidassa villillä ilmeellä, mutta ei ollut vielä ihan täysin tajunnut mihin kaikkeen hän onkaan nyt kykeneväinen. Raksukippoa muina naisina heilutellessani sain sen heti sisälle.

Tähän kohtaan totean, että Rauta-Rantalan Farmer Fence light aita on SURKEA! Älkää ostako! Hitsaukset pettävät aidasta ja tällainen 25-kiloinen koira saa revittyä aitaan reiän. Että kivat vaan heille sinne aitaverkko-tehtaalle!!! Nyt sitten joudutaan kiertämään kalliilla toisenlaisella (pienisilmäisemmällä) aitaverkolla n. metrin korkeudelta sitä aitausta. On nyt ollut muuta mielessä, enkä ole vielä laittanut palautetta sinne aitavalmistajalle. On ollut kyllä syytä vähän viilennellä hermojaankin ensin!

Aitausta noin muuten vähän paranneltiin myös tuossa pari päivää sitten. Pestiin vanhoja puulaattoja ja laitettiin niitä aitaukseen. Lisäksi tehtiin tie sinne aitauksen ovelle. Sehän oli nurmikkoa, joten rupesi menemään vähän kuravellille. Nyt on komeaa baanaa eikä edes vain levitetty hiekkaa nurmikon päälle, vaan tehtiin se ihan kunnolla. Nella komensi traktoria. Tässä myös kuva kokonaisuudesta, joka ei kuitenkaan ole vielä valmis. Kopin vierelläkin on ihan tarkoituksella laataton kohta, siinä saa vähän maata raapia auki ja pistää huitsalleen viilentelemään kesäkuumalla.

Niin ja sitten Nellan painajaisista… Tai en tiedä mikä sillä on parina yönä ollut… Perjantain ja lauantain välisenä yönä herään yöllä kolmelta siihen, että Nella huutaa kuin syötävä ja juoksee edellä ja Jyry perässä. Nella huutaa yleensä samalla tavalla siinä vaiheessa, kun Jyry suuttuu ihan tosissaan Nellalle. Ensin luulin, että Jyry kurmuutti Nellaa, mutta Jyry yrittikin vain päästä katsomaan, että mitä se Nella huutaa. Sain Nellan pysäytettyä keittiön sohvalle ja yritin selvittää, että mistä on kyse. Mitään kohtaa se ei aristanut eikä ontunut. Tärisi ja luikkasi vaan. Komensin sitten miehet nukkumaan ja jäin silittelemään Nellaa keittiön sohvalle. Siihen se sitten aikanaan rauhoittui ja nukahti. En todellakaan tiedä, mitä Nellalle tapahtui sinä yönä. Viime yönä sitten heräsin siihen, että Nelkku tuli sänkyyn ja tuli tökkimään kuonolla ja tassulla. Ajattelin ensin, että sillä on pissahätä, mutta taas se luikkasi ja tärisi. Otin Nellan viereeni ja silittelin sitä. Nella rauhoittuikin hetkeksi viereeni nukkumaan. Nousi kuitenkin taas ja korvat oli luikussa. Noustiin ja päästin sen takapihalle. Jonkin aikaa se siellä haisteli maisemia, pissasi sitten ja tuli sisälle. Mitään käsitystä en taaskaan saanut, että mikä Nellaa vaivasi.

Nella on nyt sitten pari päivää ollut vähän reppana. Ollaan sitä tänäänkin ihan erityisesti silitelty. Tänään illalla Nella kuitenkin alkoi olemaan jo oma tihutyöläis-itsensä aitauksessa. Nyt se nukkuu takanani ihan rauhallisesti. Saa nähdä sujuuko sillä yö rauhallisesti.

Ehkä Nella oli silloin ensimmäisenä yönä meidän välissä sängyssä ja joku on sitä unissaan potkaissut niin, että Nella oli säikähtänyt. Ehkä Jyry oli astunut sen päälle yöllä, kun Nella on ollut syvimmässä unessa. Ehkä Nella oli nähnyt valtavan kamalan pahaa unta. Ehkä syödyt kivet möyrivät mahassa. Ei mitään tietoa. Nella kuitenkin säikähti silloin ensimmäisenä yönä niin pahasti, että luulisin sen toisen yön hermoilun olevan heijastelua siitä säikähdyksestä. Häntä on kuitenkin ylhäällä ja muutenkin on ihan OK, paitsi se, että on nyt pari päivää ollut vähän …miten sen nyt sanoisi… pelokkaamman oloinen. Ei tässä nyt oikein muuta osaa kuin odotella ja katsella. En tiedä voisiko pari päivää sitten loppunut matokuurikin tehdä jotain… Nella syö maata kuitenkin niin paljon kivien mukana ja muutenkin, että ihan hyvin sillä voisi olla matoja. Numero kakkosen seassa ei ole kyllä matoja näkynyt.

Että sellaista! Unohtui tuo vain mainita, kun Asko kyseli Nellan vointia näyttelyn aikana.

Onnittelut vielä kerran Mäntsälään Nisselle! Uskokaa pois, kerrankin ei meikäläistä niin paljoa harmita, ettei tullut serttiä.

Meillä homma jatkuu ensi sunnuntaina Jyryn osalta Tampereella ja Nella todennäköisesti menee harjoitusnäyttelyyn nyt alkavan viikon keskiviikkona.

Käytiin tänään Tampereella Hakametsän jäähallilla harjoitusnäyttelyssä. Heti alkuun alkoi vähän hatuttamaan, kun laittoivat Nellan isoihin aikuisiin, vaikka pentujen yläikäraja oli 12kk. Onhan se toki epäreilua, että pentu kilpailee aikuisten kanssa, mutta eniten olin huolissani huonosti käyttäytyvistä aikuisista. Pari rähisevää isoa koiraa siellä oli, mutta onneksi eivät sattuneet meidän kohdalle. Muutenkin ohjeistin äitiäni, joka oli siis Nellaa esittämässä, että heti jos alkaa tuntumaan, että nyt ei mene homma oikein Nellan kannalta, niin välittömästi poistuu kehästä ja lähdetään kotio. Onneksi kaikki meni sinänsä ihan hyvin, tuomarikin oli mukavan oloinen nainen. Toinen harmin kohde oli se, että ensin oli pienet aikuiset ja vasta sitten isot aikuiset. Eli odottelua oli aikas paljon… Nella haukkui jonkun verran, mutta ei kukaan näkynyt siitä ihan kauheasti tällä kertaa suuttuvan.

Nella sai sinisen nauhan. Tuomari näytti kyllä tykästyvän Nellaan, rapsutteli sitä siihen malliin. Sanoikin, että onpas mukava luonne ja rauhallinen koira. Varmasti olisi tullut punainen nauha ja ties kuinka hyvä sijoitus, jos seisominen olisi sujunut hieman paremmin. Nella on kuitenkin aikas kiltti haukku ja kehässä hyvinkin uskovainen - jos on hyvä esittäjä. Äitini on saanut juoksun kulkemaan hyvin, siinä ei ole kyllä moitteen sanaa. Silloin, kun hänellä menee vauhti nappiin, niin juoksee paremmalla vauhdilla kuin minä, joka juoksen vähän liian lujaa. Tuomarikin kehui Nellan hienoa askellusta.

Nellan seistessä häntä roikahtaa ja keskittyminen herpaantuu. Nella vähän niin kuin lässähtää siinä. Äitini ei oikein saa Nellaa seisomaan haluamassaan kohdassa ja yrittää ohjata Nellaa enemmän narulla kuin nakilla. Ohjeeni oli, että kun häntä roikahtaa astu taaksepäin ja Nella seuraa nostaen häntänsä. Sanoin myös, että Nella voi heittää pienen ympyrän siinä ja silloin pitää esittäjänkin kunnolla kurotella ja liikkua nakin kanssa. Samaten, kun Nellalle sanotaan: “Seiso”, niin pitää kuulostaa innostuneemmalta. Äitilläni on Nellaan HYVIN rauhoittava vaikutus ja pitäisi siis työstää sitä energisyyttä. Nella meinaan menettää paljon ulkonäköpisteitä, kun sen olemus lässähtää. Näitä nyt sitten harjoitellaan. Ja taas oli paremmin kuin edellisellä kerralla, eli kyllä se siitä! Aika hyvin se jo menee!

Kehän ulkopuolella esittäminen sujuu paremmin. Tunnistan tuossa itseni - mielestäni en jännitä, mutta sitten kuitenkin joskus siellä kehässä ei vaan ajattele selkeästi. Näissä harjoitusnäyttelyissä kyllä ajattelen, että nyt tuomari aikoo katsoa - seisota koiraa hyvin, tuomari seisoo tuolla - juoksuta koiraa suoraan sinne jne. Oikeassa näyttelyssä unohtuu ajatella ainakin puolet niistä asioista. Harjoituksen myötä se kai sitten siitä paranoo.

Eli, sininen nauha tuli. So what? Saatiin harjoitusta riittävästi taas tälle erää.

Nella tosiaan vetää hihnassa. Eilen ajattelin, että on otettava itseäni niskasta kiinni ja alettava opettamaan sille hihnassa kulkemisen hienouksia. Ihan ensimmäinen juttu oli luopua flexistä ja siirtyä normaaliin puolentoista metrin taluttimeen. Pikku vinkkinä voin sanoa, että jonkun sortin hanskat on kyllä hyvä olla kädessä tällaisessa tilanteessa - kyllä meinaan kädet punottivat ja kirvelsivät lenkin jälkeen sen verran mukavasti.

No, lähdettiin kävelemään. Reilu kilometri päästiin tunnin aikana. Se oli sellaista 7 askelta eteen ja 5 taakse. Eipä siinä kauaksi kerkiä… Aina kun Nella alkoi vetämään, vedin Nellaa takaisin päin ja seisottiin hetki paikallamme. Sitten taas mentiin muutama askel eteenpäin ja taas sama. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Ja uudestaan. Sisulla vaan vedin tuon tunnin. Ajattelin, etten nyt luovuta. Välillä ajattelin, etteikö se paukapää nyt millään tajua, mutta sitten ajattelin, että jahka nukkuu yön yli, niin sitten nähdään oppiko jotain. Kädet siinä oli taas koetuksella, varsinkin kun ei ollut niitä hanskoja. Välillä jopa juoksutin Nellaa edestakaisin näyttääkseni, että kuka siitä menosta oikein määrää.

Sitten saapui jo autokyyti ja Nella pääsi hengittelemään sen kyytiin. Oli se Nellallekin raskasta.

Tänään sitten otettiin sama uusiksi. Heti alusta jo huomasi, että oli se Nella jotain oppinut. Tunnin aikana päästiin reilu 2km. Oltaisiin päästy pitemmällekin, mutta jäin erään naapurin kanssa suustani kiinni vartiksi. “Omalla” tiellä Nella ei juurikaan vetänyt, mutta sitten isolla tiellä veti enemmän. Siltikin aina muisti, että ei hän nyt oikein kuitenkaan näin saisi tehdä. Muutaman kerran vielä tätä hihnaharjoittelua, niin voidaan palata flexiin ja yhteislenkkeihin Jyryn kanssa. Jos taas alkaa se mieletön kohnottaminen, niin sitten taas vain harjoitusta lyhyen narun kanssa. Ja varmasti se siitä muutenkin rauhoittuu, kun tulee ikää lisää.

Ja miksikö oli nimenomaan tunnin lenkki? Oltiin menossa kauppaan ja sanoin Petterille, että millon voi kotoa lähteä autolla ja että poimii sitten meidät kyytiin. Kotimatkan sitten kävelin Jyryn kanssa, mutta siitä nyt ei ole sen enempää sanottavaa - Jyry kulkee hienosti hihnassa. Aikanaan tehtiin ihan samat harjoitukset…

Huomenna olisi tosiaan Nellalla harjoitusnäyttely. Katsotaan, mitä siellä opitaan.

Voi pojat! Vieläkin hirvittää!

Käveltiin tänään Eräjärven keskustaan. Aviomies Petteri meni sinne autolla parturiin ja mun oli tarkoitus kävellä sinne koirien kanssa. Matkaa vajaa 6km. Jalassa oli ensimmäistä kertaa tänä vuonna kesälenkkarit ja niillä olikin kevyt kävellä. Oli hyvä hyppiä pitkin metsiä, kun vastaan tuli tukki- ja muita rekkoja, joita Nella yritti pysäyttää. Eräjärven ison mäen alla, reilun kilometrin päässä määränpäästä, oli kädet jo niin poikki Nellan vetämisestä, että ohiajava Petteri sai ottaa Jyryn kyytiinsä. Sormet eivät enää meinanneet suoristua ja hauiksia kivisti. Ajattelin keskittyä Nellan vetämisen rauhoittamiseen.

Hyvin päästiin sitten loppumatka. Jyry siellä vartoili autossa ja oltiin sovittu, että haen auton avaimet siitä parturista. Parturin oven vieressä oli pyöräteline, johon sidoin Nellan. Piti vain poiketa pikaisesti metrin päässä hakemassa avaimet naulakosta. Sillä sadasosasekunnilla kun selkäni käänsin, Nella juoksi jo ympäri parkkipaikkaa pyöräteline perässään. Se pyöräteline olikin todella kevyttä mallia!

Nella kävi jopa tielläkin pyörähtämässä. Aina käännöksissä pyöräteline heitti komean ilmakaaren Nellan perässä. Onneksi osui vain yhteen autoon… Ja pysäköityyn sellaiseen. Huusin ja juoksin Nellan perässä. Säikähdin todenteolla. Nella oli kuitenkin nopeampi kuin minä. Nellan matka sitten tyssäsi lumikinokseen ja sain pyörätelineestä kiinni.

Kaikki kuitenkin päättyi hyvin! Pysäköidyn auton omistanut vanhempi rouva antoi tapahtuneen siltä puheelta anteeksi ja Nellakaan ei loukkaantunut. Mulle tuli kasa harmaita hiuksia järkytyksestä. Siinä meni meinaan jonkun aikaa, että sain Nellan kiinni. Samalla vaan laskeskelin parkkiksella olevian autojen arvoja ja kauhulla odotin, että osuuko pyöräteline mihinkäkin autoon! Onneksi otin sen vastuuvakuutuksenkin näille haukuille samalla kuin sen eläinlääkärikuluvakuutuksen!

Voi meidän Nellaa! Ja voi mua tyhmää!

Hyvät ihmiset! Jos aiotte sitoa koiranne johonkin, katsokaa, että se joku painaa useamman tonnin ja on vielä joko pultattu kiinni maahan tai muuten tukevasti liikahtamaton.

Huh huh sentään!

Tänään Nella pääsi ensimmäistä kertaa sairaslomansa jälkeen aitaukseen riehumaan Jyryn kanssa. Nella teki siellä aitauksessa ihan kunnon päivätyöt, 8 tuntia liki taukoamatonta riekkumista. Nyt sitten Nella vetelee sikeitä keittiön sohvalla väsyneenä, mutta onnellisena. Nella joutui alustapesuun ennen sisällepääsyä ja vähän märkäpyyhintää selän päältä ja naamasta, näillä eväillä pääsi sisälle. Jyrylle sama homma, jahka haetaan sekin sisälle. Siellä on nyt sellainen ihana kurakeli, vaikka suurin osa aitauksen pinnasta onkin vielä lumella.

Nella tosiaan riehui ja spurttaili kuin mielipuoli kun vihdoin pääsi paineitaan purkamaan. Taas hypittiin kopin katolle ja katolta alas. Vähän huolestuneena seurailen tuollaista loikkimista. Katsotaan kuinka hännän käy…

Uusia kuviakin löytyy taas tältä päivältä netistä:

• Pallon kanssa juostiin
• Välillä maltettiin pysähtyäkin
• Jyry lähikuvassa ja Nella hyökkää

Ja sitten vielä hepulivideo vapauden hurmasta. Lopussa kuvaa vähän lähempääkin koiria.

Sitten uutisia: Nellan sisko Kara sai toisen serttinsä! Onneksi olkoon!! Nellan kasvattaja lähetti myös kuvia veljestä Narrista sekä siskoista Netasta ja Nonnasta. Narri oli kyllä komea. Todella varhaiskypsän oloinen ja oikein äijämäinen. Saman tyyppinen kuin Jyry. Kuvista en oikein tiennyt, että kumpi on Netta ja kumpi Nonna, mutta kyllä tälläkin pentueella hyvin pyyhkii ulkomuodollisesti!

Kipulääkkeen vaikutus on luullakseni Nellalta jo lakannut. Nella on ollut levossa ja on vielä tämänkin päivän mahdollisimman rauhakseen. Häntä on pysynyt ylhäällä. Toivottavasti tämä vaiva nyt sitten meni tällä ohi! Huomenna Nella pääsee Jyryn kanssa aitaukseen koheltamaan ja toivottavasti häntä edelleenkin pysyy ylhäällä. Ensi viikolla voidaan sitten jo aloittaa lenkitkin.

Jos tätä Nellan häntä-vaivaa nyt sitten ei enempiä tutkita, niin hieman jäi arvoitukseksi, että mistä oli kyse. Kipuaristusta tuntui kyllä ristiluun ja hännän tyven välistä painettaessa (lääkärissä). Lääkäri kun myöhemmin soitti niin tosiaan meinasi, että sittenkin olisi ollut kyseessä vesihäntä. Se menisi siis sitten ohi lämmöllä, levolla ja kipulääkkeillä…? Toivotaan!

Koirat-välilehdelle on kopioitu tuo edellisen blogiviestin näyttelytaulukko. Tuolla toisella välilehdellä käyn päivittelemässä taulukkoon meidän alustavia suunnitelmia. Se on ihan itsellekin kätevä muistilista. Olen muuttanut vähän suunnitelmia. Ajattelin, että miksei sitten ravattaisi noissa näyttelyissä, kun niitä nyt kerran järjestetään… Karan omistaja Virve kertoi myös omia mielipiteitään tuomareista ja sen mukaan osin näitä näyttelyjä valittiinkin, että mihin mennään.

Netistä löytyy taas uusia kuviakin:

• Kurakaverit tulossa lenkiltä Vesilahden näyttelyä seuraavana päivänä (eli 8.4.). Nella oli silloin vielä kipeä ja ilman kipulääkettä kun ei oltu käyty vielä lääkärissä. Häntä siis roikkui.
• Nella aitauksessa. Ei olla vielä käyty lääkärissä.
• Kauniit koirat Hakametsässä, tuntia ennen kuin Nella menee lääkäriin häntäasioissa. Tuolloin oli häntä ainakin napakasti ylhäällä. Olihan siellä uhkaava pyöräilijä kauempana.
• Kaverusten painiottelu keittiön sohvalla
• Mistä tietää, että kevät on tullut?
• Sairaslomansa aikana Nella on ollut välillä yksin isossa aitauksessa. …ja nauttinut täysin rinnoin ihan keskenäänkin.
• Nella tänään takapihan aitauksessa. Häntä ylhäällä, mutta tuskin enää kipulääkkeen voimin.

Nämä kaikkein uusimmat kuvat löytyvät Picasawebistä omista albumeistaan:

• Koirien yhteiskuvia
• Jyryn kuvat
• Nellan kuvat

Tämä linkki päivitetty myös Kuvia-välilehdelle.

Sitten vielä yksi video Jyrystä ja sen myyräjahdista. Käytiin vajaan 7km lenkillä ja ajattelin taas vähän parannella kuntoani. Se on kyllä HIEMAN vaikeaa, kun tuo sankari jahtaa myyrää puoli kilometriä. Meni melkein kolme varttia siihen matkaan. Jyryllä oli kuitenkin kivaa jahdata jotain mikä vipelsi edellä lumen alla. Videossa ollaan jo jahdin loppusuoralla ja Jyry alkaa jo vähän turhautumaan, kun ei saanut sitä myyrää kiinni.

Allekirjoittaneen jalka vaivaa edelleen. Hommasin tosiaan kenkiin sellaiset pohjalliset, jotka vähän tukevat jalkaholvia. Niillä kengillä kun kävelin, niin tuntui jänteessä polttelua. Ajattelin sitten, että otetaan ne pohjalliset pois, olenhan näillä jaloillani kävellyt jo muutenkin koko elämäni. No, sen jälkeen palasi vaiva pahempana, joten eikun pohjalliset taas takaisin. Huokaus! Ei kun sitten vaan pohjevenyttelyä edelleen ja kärsivällisyyttä. Jalkavaivanihan on siis nimeltään Plantaarifaskiitti. Pyrin kuitenkin liikkumaan niin paljon kuin mahdollista. Nyt on tosin ollut muutaman päivän joku lastentauti ja kuumetta, mutta huomenna varmaan voisi jo mennä isomman lenkin Jyryn kanssa. Ja Nellan kanssa sitten heti maanantaista alkaen (jos häntä on ylhäällä). (Nellalla siis)

PS. Unohtui mainita muutama asia…

Murret saivat uusi leluja. Tai uusia vanhoja leluja… Niille oli ostettu aikanaan kaksi kumiluuta, joiden piti olla rikkoutumattomia. Myyjä mainosti, että oikein staffilla oli ollut kovassa käytössä ja hyvin kestivät. Joo, joo… Eipä vaan kestäneet karhukoiria kuitenkaan. Niistä myös sanottiin, että jos menee rikki ne saa vaihtaa uusiin. No, kävin perjantaina Mustissa ja Mirrissä vaihtamassa ne sitten uusiin ja sainkin uudet lelut, mutta viimeisen kerran, enkä saanut niitä kahta isoa luuta, kun ei niitä ollut, vaan kaksi muuta - pienemmän vastaavan ja sitten sellaisen mokkulan samasta aineesta. Nämä lelut ovat kuitenkin tähän mennessä kestävimpiä, joten ei voi valittaa. Myyjät ehkä tosin ensi kerralla miettivät vähän tarkemmin ennen kuin mainostavat leluja jopa staffin kestävinä ja rikkoutumattomina…

Sitten nuo koirat kun apinoivat toisiltaan vain huonoja tapoja niin olin ihan yllättynyt, kun Jyry alkoi eräänä iltana petaamaan petiään. Sehän on ihan hyvä tapa. Kai. Ensimmäisen kerran näin sen moista tekevän. Nellahan petaa useinkin ja oikein murahtelee vihaisesti, kun sänky ei ole hyvin. Hassua. Hassua oli myöskin se, että Nella soitti tänään ovikelloa kun halusi etuterassilta sisälle. Vähän aikaa mietin, että kuka voi soittaa ovikelloa. Oli ihan outo äänikin, kun meillä kuljetaan sivuovesta ja ovikellona toimivat koirat. Valitettavasti se oli vain sen yhden kerran kun Nella soitti ovikelloa. Olisihan se parempi vaihtoehto kuin raapia ovea. Jyrykin osaa sentään haukahtaa kun haluaa sisälle.

Jyry ei ole onneksi apinoinut Nellalta kivien syöntiä. Tai söihän se Jyry aikoinaan vaikka mitä auton puhelimista lähtien, mutta lopetti sen sittemmin. Nellallahan tämä on hyvin vaarallinen harrastus, kun ne kivet ovat t-o-d-e-l-l-a isoja! Ostettiin sitten kankainen kuonokoppa (kun ei juuri siinä pikkuputiikissa muuta ollut). Tarkoitus oli laittaa se Nellalle kun menee takapihalle ja on siellä koko ajan valvovan silmän alla. Sisällä ensin kokeiltiin ja se oli Nellalla vajaan minuutin. Nella tietenkin riuhtoi ja repi sitä pois, mutta ei saanut. Kokemus oli kamala. Sittemmin olen käyttänyt kuonokoppaa lähinnä vain pelotteena. Heilutan koppaa vihaisen näköisenä, kiskaisen tarranauhan auki ja huudan “a-a!”, kun meinaa syödä kiviä. Kerran laitoin kuonokopan Nellalle, kun tuntui, että pelotteen voima alkoi hiipua. Kyllähän se edelleen niitä kiviä vetelee, mutta hieman vähemmän kuin aikaisemmin. Tämä on tällainen väsytystaistelu näköjään.

Nellan häntä on kipulääkkeen ja levon voimin noussut kippuralle. Paikkojen öinen tuhoaminen on loppunut, vaikka päivisin ei paineitaan saa Nella purkaakaan. Nella pidetään levossa kuurin loppuun asti ja vähän päälle. Katsotaan sitten missä mennään. Nella heiluttaa häntää, on tarkkaavainen, iloinen ja syö hyvin. Ilmeisesti kaikki on OK.

Jos Nella näillä lääkkeillä paranee, niin kai sen voisi sittenkin viedä sinne Tampereen näyttelyyn. Siellähän on se sama tuomari kuin oli Korpilahdella. Josko hän näkisi tällä kertaa Nellan mielestään nätimpänä. Samoin Jyryn. Mitäs siinä sitten, jos Jyryllekin tulee taas EH… Jos muut tuomarit antavat ERIä, niin jää tuo EH omaan arvoonsa. Mennään sinne ihan vain huvin ja urheilun kannalta. Jos Nella on terve, niin sen kanssa mennään 29.4. harjoitusnäyttelyyn tsekkaamaan ns. kisakunto.

Sitten kävin Kennelliiton näyttelylistaa läpi ja poimin sieltä seuraavat mahdolliset sopivat näyttelyt. Näihin voisi siis mennä Jyryn kanssa. Nellan veisin ehkä vain Pekka Teinille. Lista on järjestetty viimeisen ilmoittautumispäivän mukaan, koska tykkään tehdä ratkaisuni aina viime hetkillä.

Vähän tämä tietenkin riippuu ja roikkuu siitä, että miten Jyryllä nuo karvat pysyvät yllä.

Sitten varmistui se tieto, että omilla jahtimailla on susia. Niitä oli jo viime vuonna, joten eipä ihme, että Jyry oli omilla mailla aina vähän vaisu. En tosin silloin tiennyt, että siellä on jälkiä nähty, itse kyllä luulottelin, että niitä susia olisi. Nyt lähdetään siitä, että sinne emme mene ensi syksynä jahtiin, ellei jotain syytä tule, että mieli muuttuisi. Meillä on jokunen jahtimahdollisuus ehkä sitten vielä Ikaalisissa ja Kuhmoisissa. Kumpaankin on alustavasti sovittu että mennään. Tähän voisi lisätä muutaman hatutusta voimallisesti kuvaavan sanonnan, mutta ei enää jaksa.

Sain Nellalle lääkäriajan Tampereen Veteriin jo heti tälle päivälle. Soitin ensin omalle lääkärille (Jaana Kekki, Pyynikki) ja hän neuvoi miten pitää ottaa virtsanäyte. Hän kirjoitti sitten myös lähetteen Veteriin. Pissanäytteen kriittinen juttu on se, ettei se saa olla yli tunnin vanhaa. Meillehän tämä sitten tarkoitti aikamoista edestakaisin autoilua…

Nella kun ei pissaa kaupungissa, niin pissanäyte piti ottaa kotona, josta on vajaan tunnin ajomatka tuonne Veteriin. Ensin Nella sai pidätellä pissaansa hyvän tovin, että tiesin sen varmuudella tulevan, kun tarve on. Sitten kun oltiin lähtövalmiina, päästin Nellan pissalle ja kuljin kippo ojossa sen perässä. Nellahan sitten tietenkin ihmetteli sitä kippoa eikä kyykistellyt. Ruvettiin tuossa vaiheessa olemaan jo vähän aikataulusta jäljessä. No saatiin pissiä talteen, laitettiin se kylmälaukkuun kylmäkallen kera ja sitten kiireen vilkkaa Veteriin.

Vietiin näyte Veteriin eli Tammelan kaupunginosaan. Sitten ajeltiin Pyynikin kaupunginosaan hakemaan lähete Veteriin. Sitten vietiin lähete sinne Veteriin ja sitten tapettiin aikaa tunnin verran, jolloin olisi sitten lääkäriaika Veterissä. Mentiin siinä sitten Hakametsän koirapuistoon ja tässä vähän videota sieltä. Nellalla on mukavasti siellä häntä välillä pystyssä. Yritin saada Nellalta vähän enimmät puhdit pois, että onnistuisi esim. röntgen ilman nukutusta, jos tarve olisi.

Lääkärissä sitten Nellalla kyllä oli vielä virtaa aika paljon. Karkasikin tutkimushuoneesta kun osaa avata oven. Lääkärissä on liukuovet ulos ja onneksi Nella ei juossut niistä pihalle seikkailemaan Tampereen vilkkaimpaan liikennehälinään. Nellaa kiinnosti enemmän nukutuksesta heräävä koirakaveri. Tuon koiran omistaja oli aika pahalla ilmeellä (oli ollut hyvin järkyttyneenoloinen koko ajan siellä). Ymmärrän hyvin tunteen. Pyysin nätisti anteeksi ja nappasin Nellan äkkiä kiinni.

Lääkäri tutki anaalirauhaset taas, niissä ei ollut mitään sanomista. Tutki muutenkin sisältä peräpään, kaikki OK. Paineli reippaasti mahaa, eikä Nella aristellut mitään sieltäkään. Tämä lääkäri on joku ruuansulatusjärjestelmä-ekspertti, joten tuo oli hänen ominta aluettaan. Kerroin, että Nella syö paljon kiviä, myös isoja ja tikkuja, mattoja jne. On hyvin harvinaista, että Nellan kakka olisi vain sitä itseään. Lääkäri vain pudisteli päätään ja huokaili. On kyllä aikamoinen ihme, ettei nyt oltu lääkärissä toteamassa, että siellä on paha tukos/ongelma, joka pitäisi leikata.

Virtsanäytekin oli keritty jo alustavasti tutkimaan ja lääkäri totesi, ettei pitäisi olla virtsatientulehdusta, mutta siihen saadaan varmistus huomenna.

Sitten kokeiltiin onko hermovaurioita. Nosti takakoipia ja päästi ne putoamaan. Nella korjasi jalan asennon hyvin, joten ei hermovauriota. Hännän tyven painelussa ei reaktiota. Sitten oli: “lievä, mutta toistettava reaktio lannerangan-ristiluun väliä painettaessa”. Olin samaa mieltä, että reaktio viittasi kipuun. Ei kylläkään mihinkään mahdottomaan kipuun, mutta semmoiseen kuitenkin, että häntää ei voinut aina pitää ylhäällä.

Diagnoosi on nyt sitten: “ristiluun / hännän tyven alueen rasitustila tai venähdys(tai ruhje)vamma”. Hoitona Rimadyl-kipulääkettä ja lepoa…

Lepo on helpommin sanottu kuin tehty. Jyryä yritetään pitää aitauksessa niin paljon kuin mahdollista ja Nellaa sitten sisällä ja takapihalla. Nella vain nyt osoittaa koko ajan mieltään kun ei yhtään pääse purkamaan paineitaan. Kipulääke kun vie kivun niin jaksaisi kahta kauheammin! Nella söi mattoa ja vilttiä nyt ihan näin, kun ollaan kaikki hereillä. Tokihan se päästiin lopettamaan heti, mutta voi vain arvata, että millaista tuhoa on tulossa ensi ja seuraavina öinä. Yritetään nyt rajoittaa Nellan kulkua talossa yöllä mahdollisimman paljon. Kuonokoppaa ei oikein viitsisi hankkia, eikä Nellaa ole häkkiin totutettu, joten öisin pitää mun yrittää nukkua toinen silmä auki. Huomenna soitan meidän omalle lääkärille ja kysyn, josko Nellan kanssa voisi käydä kävelyllä. Nenätoiminta veisi vähän isompia puhteja pois. Nella tosin vetää niin paljon, että se voi haitata paranemista.

Kipulääkkeen varoaika on 28vrk ja se alkaa viimeisen pillerin jälkeen, joten Nella ei mene Lahden näyttelyyn 6.5. Nella tulee toki sinne kannustamaan Jyryä, joten pääsee kasvattajakin näkemään Nellan. Sitä odotellessa…

PS. Videosta piti vielä sanomani, että vaikkei Nella tuossa parastaan vielä pistäkään, niin toivottavasti siitä kuitenkin saa sen aavistuksen, että siinä on kuulkaa himpskatin nopea koira.

Tässä pari tämänpäiväistä videota näyttämään Nellan vointia. Häntä roikkuu, mutta muuten on ihan oma itsensä. Katse on tarkkaavainen ja toimittaa asioitaan entiseen malliin. Viime yönä tai sitä edellisenä Nella ei tehnyt mitään tuhoja, mutta tänä aamuna oksensi kasan tikkuja. Huomenna soitan eläinlääkäriin ja keskustelen mahdollisesta ultraäänitutkimuksesta. Sitä varten ei tarvitse välttämättä edes koiraa nukuttaa, joten kyllä semmoisessa voisi käydä jo ihan vaikka varmuuden vuoksi.

Leikkiä aitauksessa, jopa ihan lähietäisyydeltä. Tästä voi katsella myös vaikkapa Jyryn raajaluustoa, eri kulmasta toki vähän erinäköinen. Nellan häntä on roikkunut koko ajan kuten tässä videossa näkyy. Pariin päivään se ei vain juurikaan ole käynyt ylhäällä.

Haukkuvideo, kohteena naapurit pellolla.

Näyttelytulokset:

Jyry: ERI, AVK 1, SA, PU3
mv 7/3. Keskikokoa hieman kookkaampi. Mittasuhteiltaan oikea. Linjakas pää. Vaaleanruskeat silmät. Hyvä runko. Kevyehkö raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Karvapeite & häntä hyvät. Kevyt liike. Oikea luonne.
sk. 58cm

Nella: H
mv 8/2. Ylärajalla oleva. Kevyt-tyyppinen. Mittasuhteet oikeat. Oikealinjainen pää. Kookkaat korvat. Hyvä selkä. Kevyehkö raajaluusto. Hyvät kulmaukset. Joustava liike. Karkea makaava karvapeite. Miellyttävä luonne.
sk. 55cm

Tuomari: Matti Palojärvi

Olin päättänyt, että menen ilmoittautumaan Nellan kanssa ja sillä matkalla katson miten häntä on ja sen perusteella päätän, että ilmoitanko sen mukaan vai en. Häntä oli koko ajan pystyssä. Liekö sitten se tunnin odottelu väsyttänyt Nellan ja oli herkempi sille peräpäälleen, koska kehässä ei häntä sitten ihan niin hyvin ollutkaan ylhäällä. Selostin tuomarille syyn ja sanoin, että on lappu lääkäriltäkin mukana. Tuomari ei sitä halunnut lukea ja sanoi, että kyllä tämä nyt vähän vaikuttaa. Olin ymmärtävinäni, että häntä pudotti arvosanan EH:sta H:hon. Jäi myös sellainen kuva (myös arvostelukuvauksen perusteella), että talviturkissa ja isommilla lihaksilla Nella olisi voinut saada ERIn, ellei jopa sertinkin.

Jyryn sijoitukseen vaikutti vaaleat silmät ja isohkot korvat. Korpilahdella raajaluusto oli hyvä, Vesilahdessa kevyehkö. Johtui varmaan siitä, että Jyry oli kutistunut viikossa pari senttiä. ;D

Tuomari oli kyllä ihan mukava ja huumorintajuisen oloinen. Antoi paljon koirille anteeksi huonoa käytöstä. Paras Uros -kisan kakkonen taisteli ihan tosissaan vastaan hampaiden katselua ja kopelointia. Juoksuttivat (eli väsyttivät) sitä koiraa moneen kertaan ja sitten vasta antoi näyttää hampaansa. Se taistelu oli aika hurjan näköistäkin välillä. Koira ei kuitenkaan ollut varsinaisesti vihainen ja sehän on toki pääasia.

Ihan kauhean paljoa en seuraillut muita koiria, mutta tuntui, että taso oli aika korkea. Keksin muuten nyt paremman termin kuvaamaan sitä mitä yritin aikaisemmin sanoa. Kun puhuin aikaisemmin pikkukoiramaisesta tyypistä niin tarkoitin sellaista tiiviimpää rakennetta. Ja jöntikkä on tosiaan palleroisen lihaksikas, siis lihakset ovat pyöreämpiä (vs. Jyryn pitempisyiset lihakset) siitä sana palleroinen (lainaus oikeastaan Jyryn kasvattajan käyttämästä kuvauksesta Jyryn veljestä). Tiiviimpi rakenne tuo erilaisen ravin, mielestäni sellaisen teputtamisen (vs. Jyryn ja Nellan joustava ja kevyt liike). Eli… siellä oli muutama tällainen tiivisrakenteisempi koira sekä uroksissa ja nartuissa. Äkkiä katsottuna Paras Uros -kisassa olleet olivat aika samanlaisia, paitsi Jyryn kilpakumppanit hieman tiivisrakenteisempia. Kisan voittanut uros tosin taitaa olla sellainen tiiviimpi siksi, että oli niin nuori. Vanhempana on varmaan aikalailla Jyryn näköinen, katselin meinaan, että ovatten aika samanlaisia. Paras Uros -kakkonen olisi tuomarin mielestä voittanut paremmalla käytöksellä. Mielestäni ykkönen ja kakkonen olivat kuitenkin ihan oikeassa järjestyksessä. Jyryn olisi tietenkin pitänyt olla ykkönen, mutta noin muuten…

Paras Uros -kakkosen omistaja taisi suuttua meidän Petterille. Hän halusi mennä kehään vähän toista kautta kuin järjestäjät olivat ajatelleet ja mehän siellä oltiin koirinemme. Se oli sellainen syrjäinen nurkkaus. Olin Jyryn kanssa kehässä, mutta Nella siellä uhosi tälle PU-kakkoselle kuin paraskin pikkupaholainen ja sen toisen koiran omistaja vähän suutahti siitä, kun hänelle ei annettu tarpeeksi montaa metriä tilaa kulkea. Petteri oli ajatellut, että 2m riittää, mutta ei. Noooo, näyttelyissä on kai kaikilla aina vähän pinna kireällä… Tämä samainen ihminen vei meidän Jyryn näyttelyarvostelunkin epähuomiossa, mutta onneksi sitten lopulta saimme omamme takaisin. Kehäsihteerikään ei oikein ollut tarkkana tässä kohtaa. Opinpahan ainakin heti tarkistamaan minkä lapun saan. Jouduin vielä hakemaan Jyryn lapun vasta Nellan arvostelun jälkeen, kun PU-kisa ja junnunartut olivat ihan peräkanaa.

Lahden näyttely olisi nyt sitten kuukauden päästä ja sen jälkeisiä näyttelyitä täytyy nyt vähän miettiä… Jyryllä olisi kyllä vielä ihan mukavasti karvaa, joten se voisi jopa riittää pitemmälle toukokuuta, ellei jopa kesäkuulle. Vielä kun saisi tuon Petterin ylipuhuttua, että voisi lähteä vähän pitemmälle näyttelyihin. PU-kakkonen oli muuten Kemistä. Siinä on kyllä näyttelyreissulle jo pituutta. Itseasiassa pari muutakin kisaajaa oli kauempaa.

Kotona levättiin pari tuntia ja syötiin puruluita. Olin ostanut sellaisia kivikovia riisiluita. Jyry ahmaisi omansa yhdellä haukkauksella, mutta Nella nakersi omaansa aika kauan. Täytyykin jatkossa Nellalle antaa noita riisiluita ja Jyrylle tavallisia kevytluita. Sitten käytiin vähän lenkillä ja murret olivat ihan kurassa kun päästiin kotiin. No, eipä niitä nyt voi alkaa likaantumiselta suojelemaankaan seuraavaa kuukautta. Telmiköön ja sotkekoon itsensä, katsotaan sitten aikanaan, että miten ne saadaan puhtaiksi mahdollisimman vähillä karvanmenetyksillä.

Nellan häntäongelma on edelleen päällä. Aamulla vaikutti ihan hyvältä, vaikka aamulla vähän keittiön mattoa maistelikin. Yönsä oli kuitenkin nukkunut rauhallisesti. Näyttelyn ja lenkin jälkeen kotona on takapäässä nyt ihan erityisesti joku vaivannut. Nella puree takajalkojaan ja häntäänsä ja oleminen on nyt vähän hankalaa. Olettaisin, että kaiken pahan alku ja juuri on kohta tulossa pihalle. Voi tietenkin olla, että Nellalla on joku isompi ongelma juuri nyt ja tilannetta seurataan silmä kovana valmiina lähtemään päivystävään eläinlääkäriin renkaat soikeina. MUTTA, löisin kuitenkin mielummin sen puolesta vetoa, että lenkitys ja näyttely sai tavaraa suolessa sen verran liikkeelle, että ongelma on kohta tulossa pihalle ja tilanne sitten rauhoittuu.

Niin, ja nyt se Nella on taas sitten ihan rauhallinen ja makailee keittiön sohvalla, vakipaikallaan ja tarkkailee siitä maailman menoa. Jyry läikyttää aitauksessaan viikonlopun viettoon tulleille naapureille.

Ei nouse häntä ei. Nellalla on kova tuhoamisvimma edelleen. Viime yönä söi eräästä viltistä 30cm suikaleen. Onneksi tuli samantien pihalle. Voi meidän Nella-poloista!

Ei se häntä oikein tahdo nousta. Välillä se on ylhäällä, mutta yleensä ei. Nella on kyllä virkeä ja ruoka maistuu yms. Vähän on pientä känkkäränkkää aistittavissa ja syy johdettavissa jonkun sortin kirvelyyn takapäässä. Nyt pestiin Nellan takamus. Huuhtelin oikein huolella. Toivotaan, että auttaisi. Näyttely on ylihuomenna…

Niin ja semmoinen juttu vielä, että oltiin tänään kaupassa, Kalevan Prismassa, ja yht’äkkiä eräs kaupan henkilökunnan jäsen pysäytti meidät. Mä oikein säikähdin, että mitä pahaa mä nyt olen tehnyt. Kaikki mahdolliset pahanteot siinä kävi jo mielessä, kunnes mies kysyi: “Mitäs teidän karhukoiralle kuuluu?”. Mä olin siinä aivan huuli pyöreänä, että HÄ? Se olikin meidän pystykorvakerhokavereita ja se oli nähnyt mut vuosikokouksessa pari vuotta sitten ja ajatteli nyt moikata. Mukava tyyppi! Kyllä tuli pitkään naureskeltua tuolle säikähdykselle!

-tähän kohtaan tauko, kun lähdin karannutta Nellaa metsästämään-

Ajattelin, että josko se Nella sittenkin pysyisi siellä etuterassilla. Ei sitä voi ulos Jyryn kanssa viedä, kun on märkä pyllykin. Päästin sen etuterassille ja ikkunasta näin, että hyppäsi taas kaiteen yli. Tulihan se sitten taas heti sisälle, kun helisyttelin raksukippoa. No, nyt on sitten ainakin ihan selvä juttu, että etuterassi ei ole Nellaa varten..

Ja sitten kun kirjoitin tätä juttua, niin meidän pihatielle kääntyi auto. Se ajoi pihaan, kuski katsoi hetken ympärilleen, käänsi autonsa ja ajoi pois. Ei ajanut naapuriin vaan oikein pois. Ja Eräjärven tielle. Eli ihan vartavasten juuri meidän pihaan oli asiaa. Jos olisi ollut ihan laillista asiaa, niin luulisi, että olisi sanonut edes Päivää. Meidän pihaan ei tulla millään muotoa vahingossa ja miksi sitten poistuu koko kylästä… Hänen on nimittäin ensin pitänyt kääntyä Eräjärventieltä Laurilantielle ja sieltä vielä erikseen käännyttävä meidän tielle. No, jäädään ihmettelemään…

Mä lopetan tämän blogin kirjoittamisen nyt tältä erää tähän, ettei satu enää enempää mitään!

Alotetaan tärkeimmästä eli Nellan voinnista. Hommahan eteni siis niin, että sunnuntaina oli näyttely ja maanantaina häntä roikkui eikä Nella tehnyt numero kakkosia ollenkaan sinä päivänä. Vasta tiistaiaamuna tuli ensimmäiset ja sitä tavaraa tulikin sitten ihan riittämiin sinä päivänä - illallakin kakkasi kaksi kertaa peräkkäin. Tiistai-illan tuotoksessa oli mukana jotain isohkoa ja kimmoisaa. Sen jälkeen tuntui, että Nellan olo vähän helpotti. Olin kyllä jo varannut lääkäriajan seuraavalle päivälle. Siinä sitten asiaa mietiskeltyäni tulin vähän siihen tulokseen, että tämä ongelma on alkanut jo joko perjantaina tai lauantaina. Meillä oli lauantaina näyttelyharjoituksissa vaikeuksia saada Nella seisomaan omaan normaaliin tapaansa eli häntä ylhäällä ja heiluen.

No, Nella sitten siinä tiistain ja keskiviikon välisenä yönä (eli viime yönä) veteli kitusiinsa olohuoneen maton. Ei kokonaan, mutta ei paljoa puuttunut… Kyseinen matto on revittynä (näköjään) sellaista narun ja pumpulin yhdistelmää. Nella tuli herättämään mut yöllä siinä kolmen jälkeen, että nyt on ihan kauhea pissahätä. Takapihalle juostiin kiireenvilkkaa ja samalla huomasin, että häntä oli ylhäällä kippuralla kuten normaalisti se olisi. Petteri siinä sitten huomasi tämän mattokatastrofin. Ajattelin vain, että onneksi mennään huomenna lääkäriin. Tänä aamuna Nella sitten oksensi ison kasan mattoa.

Lääkärissä kerroin, että hännässä ei ainakaan ole mitään rakenteellista vikaa. Eli ei ole esim. vesihäntä. Takajalkoja venyteltiin kuin paremmallakin ballerinalla, mutta Nella otti sen ihan rennosti eikä laittanut hanttiin, joten takajaloissa kaikki hyvin. Lääkäri paineli vatsaa, eikä Nella edelleenkään aristellut mitään. Hännän alta lääkäri työnsi sormensa niin syvälle kuin sai, mutta mitään tukoksia ei tuntunut. Jotain pientä tavaraa sieltä oli kuulemma tulossa. Mikäs ihme se on, kun Nella syö kaiken - kivet, kepit, ruohot, kopin kulmat… matot. Jäljelle eivät jääneet kuin anaalirauhaset. Ne olivat täynnä ja tyhjennettiin. Erite oli kuitenkin siistiä, ei ollut tulehdusta eikä tukosta, joten periaatteessa niiden ei olisi pitänyt Nellaa häiritä. Normaalisti koirilla kuulemma anaalirauhaset ovatkin täynnä ja niiden kuuluu aina lorauttaa tippa kakan mukaan. Ehkä niissä kuitenkin oli sitten jotain pientä häikkää ja Nella on vähän herkkä sen suhteen. Lääkäriaseman ulkopuolella Nella nosti jo hännän korkealle kiepille kun oli tohkeissaan ulkona olevista hajuista ja äänistä - oltiinhan liki Tampereen keskustassa Pyynikin uimahallin takana.

Nyt sitten vartoillaan mitä hännälle tapahtuu. Jos ei pian ala pysymään ylhäällä niin Vesilahden näyttely on Nellan osalta peruttava. Tulee vielä hylsy, jos sinne jollainlailla kipeän koiran vie. Ja täytyyhän sitten Nellaa alkaa tutkimaan enemmän, että mistä on kyse. Onneksi, taas jälleen kerran, on se eläinlääkärikuluvakuutus näillä. Olisin kuitenkin toiveikas sen suhteen, että häntä kohta nousee. Lääkäri sanoi, että voihan se häntä olla vähän väsynyt kun sitä on viime aikoina niin paljon heilutettu. Pilke silmäkulmassahan hän tuon sanoi, mutta totta toki toinen puoli.

Molemmat koirat punnittiin. Jyry siis oli mukana ja kävi moikkaamassa lääkäriä. Jyry painaa 29kg ja Nella 24kg. Keskusteltiin Nellan painosta ja sanoin lihottaneeni sitä sunnuntaista lähtien. Mitään isompaa vaikutusta sillä ei vielä kerinnyt olemaan. Tämä lääkäri kun on samalla myös fysioterapeutti niin hän kokeili myös kehon rasvakoostumusta Nellasta. Totesi, että hyvä urheilijan kroppa, ei tarvitse laihtua eikä lihota. Lihottaminen kiellettiin. Nellan pitäisi olla nyt omassa ihannepainossaan.

Niin, siitä koiran pesusta… Korpilahden tuomari sanoi, että jos koiran vie lauantaina näyttelyyn, niin maanantaina se pestään. Eivät pystykorvien karvatkaan muuten kuivu ajoissa. No, meillähän on se kuivuri, joten karvan saa kuivaksi vaikka saman päivän aikana, jos niin halutaan. Muuten kyllä olen samaa mieltä, että ellei todellakin ole joku huipputrimmaaja huippuaineineen, niin ei kannata koiraa pestä edellisenä päivänä kuin mitä näyttely on. Yksi päivä on jätettävä väliä vähintään. Nellan karva on tuosta parantunut ja sai vasta maanantaina normaalin kiiltonsakin takaisin. En ajatellut pestä näiden karvoja ollenkaan lauantain näyttelyä varten. Onneksi on lumi maassa, koska muutenhan voisi olla hyvin vaikea pysyä tuossa päätöksessä. Pakkohan niitä olisi pestä, jos ovat kurasia…

Aina heti pesun ja kuivauksen jälkeen Jyrykin oli tosi pörröinen ja aivan järjettömän komea. Sitä vähän hain sillä, että pestiin koirat päivää ennen näyttelyä. Se oli huono taktiikka se. Katsotaan saanko pörröyttä näihin koiriin lauantaiksi, kun suihkutan hieman vettä ja ehkä jopa hieman pöhäytän kuivurilla ennen kuin lähdetään ajelemaan näyttelypaikalle. Nella kyllä tarvitsee kaiken mahdollisen avun. Vaikka se on pörröytynyt nyt hieman niin on se kesäkarvassa nyt kuitenkin. Katsotaan kuinka pahasti tuomari siitä rankaisee vai rankaiseeko ollenkaan. Nyt vähän “likaisenakin” Jyryn karhunmusta väri on selvempi.

Ilmoitin Nellankin Lahden näyttelyyn. Luin vuosikirjasta Juha Putkosen (Lahden tuomari) ja Matti Palojärven näyttelykommentteja ja he tuntuvat ymmärtävän sen, että koirilla tosiaan talviturkki vaihtuu kesäturkiksi. Nellan kasvattajan kannaltakin on mukavaa, että jos nämä pennut saavat Lahdessa riittävät arvosanat (eli väh. EH:n kaikki) niin voimme porukalla osallistua kasvattajaluokkaan. Täytyy kyllä myöntää, ettei mulla ole hajuakaan, että mitä siinä voitetaan ja ketä vastaan kilpaillaan…

Sitten vielä semmoinen asia, että näyttelypäivän blogikirjoitukseen tuli kommentti. Keijoa nauratti lause: “Jyryn ohitti koira, joka liikkuu teputtamalla ja on sellainen pikkukoiramainen, kömpelönoloinen jöntikkä”. Tai ainakin toivottavasti oikeasti nauratti… Ei nyt ole tarkoitus tietenkään loukata ketään. Olen kyllä vähän suorasanainen ja äkkipikaisena tulee sanottua kaikennäköistä. Täysin ovat omia mielipiteitäni, jotka eivät oikein perustu mihinkään muuhun kuin omiin kokemuksiin ja arvostuksiin. Tuota mieltä kuitenkin olen ja varmasti olen puolueellinen, en kiellä ollenkaan. …paitsi tietenkin haukkukokeissa pyrin olemaan tasapuolinen tuomari kaikille rodusta ja meriiteistä riippumatta.

Terveisiä täältä lumikaaoksen keskeltä! Tai ei meillä ole kaaosta eikä myöskään ole siitä tältä kerralta mitään omakohtaista kokemusta, mutta kuulemma Tampereen seudulla on jotain liikennehässäkkää. Lunta kyllä tulee enemmän kuin laki sallii. Sitä on tullut eilisillasta saakka täällä Eräjärvellä, eikä loppua näy. Lumessa saa kahlata ja autolla ei enää tallista ulos pääse ellei auraa. Koirat ovat kelistä huolimatta viihtyneet hyvin ulkona. Nellakin jopa vähine karvoineen.

Tässäpä vähän kuvamateriaalia…

Ensin video kaverusten köydenvedosta.

Sitten kuvia:

• Kaverusten painiottelu
• Murret portilla
• Nella ja uusi lelu aitauksessa
• Jyry vetää köydestä
• Kymmenen pisteen kysymys: Mikä eläin?
• Sammunut vahti kopin katolla
• Nellan kurkistus vapauteen
• Nella väsyneenä ja karvattomana kotona Korpilahden näyttelyn jälkeen. Kyllä se vyötärö aika kaponen on…
• Jyry lönköttelee aitauksessa Korpilahden näyttelyn jälkeen myös vähän väsyneenä
• Ninni eli Kara juuri tienaamassa itselleen serttiä: kuva 1 ja kuva 2

Näyttelysuunnitelmiin tuli taas muutoksia ja tulee ehkä vielä siitäkin. Joo, tiedän, en oikein tahdo pysyä päätöksissäni… Meinasin Jyryn osalta perua Vesilahden näyttelyn, koska luulin, että siellä on eräs toinen tuomari, mutta muistin väärin. Vesilahdessa oli tuomarivaihdos, mutta siellä nyt tuomaroiva Matti Palojärvi onkin sellainen, jolle voi Jyryä yrittää näyttää. Eli tällä hetkellä sinne olisivat menossa sekä Nella että Jyry. Tosin, Nella on ollut tänään kipeä, joten voi olla, ettei Nella sitten enää tällä vuosipuoliskolla menekään näyttelyyn. Nella roikottaa häntäänsä ja maha vaikuttaisi olevan vähän kipeä - peräpäästä. Yritän saada lääkäriaikaa keskiviikolle, sen verran huolestuttaa tuo Nellan olemus. Voihan sen aina perua, jos Nella tuosta tokenee. Nellalle kyllä ruoka vielä maistuu ja jaksaa härnätä Jyryäkin, mutta häntä ei millään nouse ylös ja Nella on väsynyt.

Jos ei mitään katastrofia tapahdu Vesilahdessa, niin Tampereelle sitten tuskin mennään kenenkään kanssa. Äitini vähän yritti, että josko mentäisiin muuten vaan, mutta katsotaan nyt kannattaako sieltä toista EH:ta samalta tuomarilta hakea. Ilmoitan kuitenkin Jyryn vielä Lahden näyttelyyn 6.5. Nellaa ei tosiaan karvattomana sinne kannata viedä. Lahteen tulevat myös Kara ja Nellan kaksi veljeä.

Jyry sai EH:n ja Nella samaten.

Jyry: EH
“MV 7/3, hyväryhtinen. Kokoon nähden hieman kevyt pää. Vaaleat silmät. Hyvä kaula ja runko. Samoin raajaluusto ja kulmaukset. Karhunruskealla sävyttynyt turkki. Hyvä häntä. Hyvä luonne ja liike.”
sk: 60cm

Nella: EH
“MV 7/3. Hieman ilmava ja kevyt narttu. Kapea, puikulamainen pää. Hyvä kaula ja selkälinja. Vatsa saisi täyttyä enemmän. Riittävästi kulmautuneet raajat. Karvanlähtö. Ryhdikäs esiintyminen ja luonne.”
sk: 55cm

Tuomari: Hannu Talvi

Jyryn tulokseen en ole tyytyväinen. Nellan tulokseen tavallaan olen, kun pelkäsin, että mitataan ylikorkeaksi ja hylätään sen vuoksi. Toisaalta, jos korkeutta ei huomioida, niin Nella on oikeasti ERIn koira ja varmasti sen saisi paremmalla turkilla. Jyryn runko ja pää ovat kuulemma vähän eri paria tällä hetkellä. Jyry on tosiaan äijistynyt tässä viime aikoina, etujalatkin vankistuneet mukavasti. Pää on sitten jäänyt vähän vauhdista, ainakin tämän tuomarin mielestä. Ehkä näin on. Muistaakseni tuo pää-juttu oli se mikä pudotti tällä tuomarilla arvosanan EH:ksi. Nellallakin “putosi” arvosana korkeuden, karvanlähdön ja hentoisuuden vuoksi.

Murret tosiaan pestiin edellisenä iltana ja Nellalta lähti kaikki karvat. Siis sitä karvaa tuli aivan järkyttävät määrät - ei Jyrystäkään vielä niin ikinä. Nella olikin sitten aikamoinen luikkeliini sen jälkeen ja on nyt lihotuskuurilla. Nellan vyötärö on tosi kaponen tällä hetkellä ja ehkä lisäruokinta siihen auttaa. Nella on kilon siskoaan Karaa kevyempi ja ilmeisesti se kilo tekee paljon. Nellalla on kyllä lihasta, mutta ei yhtään rasvaa - ja kyllähän pennulla pitäisi vähän rasvaa voida olla. Ei se Nella kuitenkaan nälkiintynyt ole, kun on kuitenkin riittänyt rakennusainetta lihaksiin. Etujaloissa on kuitenkin jonkun verran pattia, samoin reisissä. Mutta kyllä se silti vankempi voisi olla ja osan siitä saadaan varmasti ruuasta.

Puikula sillä tuomarilla on kyllä housuissaan! Nellalla on ihan hyvä pää, mutta on samanlainen kuin nuorella koiralla on. Nellahan on vasta 11kk. Tuomari oli kyllä muuten ihan mukava ja täytyy sanoa, että aika vähästä hän näki aika paljon. Ei montaa juoksuaskelta tarvinnut ottaa, kun osasi jo kehua molempien juoksua. Jyrystäkin sanoi (tämäkin tuomari), että näin karhukoirien pitäisi aina juostakin. Tuomarille sattui kyllä virhe siinä, ettei Nella ole 7/3 väriltään vaan 8/2. Molempien koirien korkeudeksi mittasi siis ylärajat, minkä kyllä hyväksyn mukisematta. Jyrykin on tässä niin tosiaan vankistunut, että ehkä on kasvanut sentin sen vuoksi. Pääasia, että pysyy rajoissa kuitenkin.

Nellalla on tosiaan karvanlähtöaika. Tai ei ole enää, kun kaikki lähti jo. Häntäkin on ihan ohkanen. Nellan siskon Karan omistaja Virve tiesi kertoa, että juoksuista kolmen kuukauden päästä alkaa karvanlähtö ja tuo piti Nellan kohdalla täysin paikkansa. Siinä mielessähän on huomionarvoista, että näin huonolla karvalla Nella sai silti EH:n. Ei paha!

Juteltiin Virven kanssa puhelimessa kotimatkalla. Siinä tuli sitten puitua, että miksi tietyntyyppisiä karhukoiria arvostetaan enemmän. Eli, nytkin Jyryn ohitti koira, joka liikkuu teputtamalla ja on sellainen pikkukoiramainen, kömpelönoloinen jöntikkä. Jyry on taas sellainen näyttävä ja raamikas ja liike on laajaa ja voimakasta. Tokihan iso koko tuo sitä raamikkuutta, mutta kyllä kai keskikokoinen uroskin voi olla rakenteeltaan sellainen sulavampi. Jyryhän on kyllä hyvin maskuliininen ja vahva rakenteeltaan, mutta silti onnistuu olemaan sulavaliikkeinen. Luulisi, että käyttökoiranakin olisi parempi tällainen nopeampityyppinen Englannin täysverinen, kuin semmoinen raskaan ja hitaanoloinen Percheron. Tai mistä mä näistä tiedän, on vain mun omia ajatuksiani ja tietenkin heijastelee mun omaa kauneusihannettani.

Kara sai tosiaan lauantaina sertin. Sitä ennen oli saanut EH:n ja jopa H:n ja nyt sitten ERI ja sertti. Ja Pekka Teiniltä, joten ei voi kukaan sanoa, etteikö olisi tullut asiantuntijalta. Näin kuviakin näyttelystä ja Kara näyttää Nellaa vankemmalta ja oli paremmassa karvassa. Se vahvisti mun oletusta siitä, että Nella on hyvä. Nella ja Kara ei voi olla NIIN erilaisia. Ja onnittelut tietenkin Karalle ja Virvelle hienosta suorituksesta!

Käytiin edellisenä päivänä vähän näyttelyharjoituksissa orientoitumassa. Oltiin paikalla hyvissä ajoin ja piti mennä halliin, mutta kun astuttiin ovesta sisään, Jyry ja Nella alkoivat sellaisen huutokonsertin, että kaikilla muilla siellä meni pasmat ihan sekaisin. Poistuimme hallista hyvin vikkelästi. Höhlät maalta tulivat ja menivät. Harjoitukset sujuivat ihan OK. Ensin oli kauheasti puhtia ja haukuttiin kovasti. Sitten väsähdettiin ja haukuttiin vähän vähemmän. Äitini oli harjoittelemassa Nellan kanssa. Suurimpana haasteena heillä oli oikean juoksuvauhdin löytäminen ja se onkin nyt liki kohdillaan. Toinen haaste on saada Nella seisomaan innostuneesti paikallaan. Harjoitus tekee kuitenkin mestarin ja hyvin se jo nytkin sujui. Paremmin kuin monella muulla, mutta kun täydellisyyteen pyritään, niin hommaa vielä on. Näyttelykouluttaja ja kaverimme Marjo mittaili meidän haukkuja. Marjolla oli mukana koiransa Jaro, joka oli kyllä muuttunut sitten viime näkemän. Jännä, että pentuna on yhden näköinen ja sitten isompana ihan toisen näköinen. Iso ja komea Jaro oli kuitenkin ja hienolla liehuvalla turkilla.

Siellä hallissa rupesin katselemaan Jyryä, että herrantsyykkeli sentään, että se on ruskea. Siis melkein vaalean ruskea koko koira! Äimistelin sitä siinä ja vähän huolestuinkin. Onhan se Jyry aina auringossa hohdellut vähän ruskeaa, mutta nyt näytti niin kertakaikkisen ruskealta. Piti se vielä siellä ulkonakin varmistaa se väri, mutta se sitten unohtui kun luulin hukanneeni autonavaimet. Koirat olivat jo autossa kun muistin taas asian ja sitten olikin jo pakko ihmetellä asiaa Jyryn isän omistajalle. Soitin hänelle ja hän arveli Jyryn olevan karhunmusta. Peitinkarvahan on sitä ruskeaa sävyä. Ei se Jyry sitten oikeasti ihan niin vaalean ruskea sitten ollutkaan, hallin valo vain hämäsi. On se Jyry kuitenkin ruskehtunut viime aikona sen verran paljon, että tällä kertaa tuomarikin sen huomasi ja se on nyt sitten kirjoissa ja kansissa (veljensä Pikipekon tapaan), että väri on karhunmusta. Sen pitäisi olla plussaa! Ja on kieltämättä ihan kivan näköistä.

Vähän jäi ristiriitaset tunnelmat näyttelystä. Nellan EH:sta olin iloinen ja Jyryn EH oli pienoinen shokki. Nyt on päällä sellainen uhma, että tehdään vähän näyttelysuunnitelmiin muutoksia. Ensi lauantaina Vesilahteen menee vain Nella. Jos siellä kaikki menee hyvin, Nellan osalta näyttelyt oli siinä toistaiseksi. Toukokuun alussa Jyry käy Lahdessa näyttäytymässä. Tampereen näyttelyyn ei mene kumpikaan, koska siellähän on taas sama tuomari kuin Korpilahdella tänään. Nellaahan nyt ei kannata enempiä ruveta näyttelemään, kun ei sillä ole sitä karvaa.

Ja tässä viikon aikana yritetään Nellaa vähän lihottaa. Toivottavasti Nellalta ei katoa rakkaus ruokaan, koska Nella karkasi tänään etuterassilta, mutta tuli heti sisälle, kun ravistelin raksukippoa. Ruoka maistui vielä toistaiseksi paremmalta kuin vapaus. Nella teki ns. Jyryt, eli hyppäsi etuterassin kaiteen yli. Nellaa ei taida enää sinne viitsiä niin päästääkään. Saa olla takapihalla tai aitauksessa. Etuterassi on muutenkin enemmän Jyryn juttu, Nellan juttu on taas vastaavasti keittiön sohva ja siitä ikkunasta ulos tiirailu.

Kuviakin olisi tulossa, jahka vain saisin aikaiseksi laittaa niitä nettiin.

Eilen oli Hämeen Pystykorvakerhon vuosikokous. Käytiin siellä. Sain tietää, että tämä meidän kerho järjestää hirvenhaukkujen lännenlohkon yhdessä Mäntän Seudun Koirakerhon kanssa tänä vuonna. Jännää! Sinne voisi kyllä viritellä myös samanlaisen realiaikaisen tulostaulun kuten oli etelänlohkossakin viime vuonna. Lupasivat jo sen etelänlohkon tulostaulun pohjankin meidän käyttöön. Tai ehkä sitä voisi vähän pistää jäitä hattuun ja varrota vähän lähemmäksi ajankohtaa tai edes työnjakoa jne. …

Onnittelin Juha Tammeakin viime vuoden saavutuksista. Hänen koiransa Selänsivun Sohvihan oli viides suomenmestaruuskisoissa ja Korpisoturin Raipe voitti yli 10-vuotiaiden veteraanihaukkukisat. Onniteltiin myös oikein porukalla puolipyöreitä vuosia täyttävää (jatkavaa) puheenjohtajaa Kalevi Lehtostakin. Kalevin kohdalla ne ikävuodet ovat vain numeroita.

Koirat olivat mukana kokouksessa. Autossa tosin, mutta saivat kyllä kerholaisilta rapsutuksia ja hyväksyviä katseita. Intohan niillä oli piukalla, kun en ole niitä kunnolla päässyt liikuttamaan vieläkään. Vasemman jalan jänne on jo aikas hyvä. Ihan satunnaisia poltteluja on, mutta en koe niitä millään muotoa liikuntaa estäviksi. Käväisin sitten jokunen päivä sitten hakemassa Aamulehden ja Nella kiskoi taas sen menomatkan ihan hulluna ja jotenkin otin jaloillani niin sitä vastaan, että seuraavana päivänä koko oikea jalka nilkasta alaspäin oli ihan turvoksissa. Kyllä siinä rupesi huumorintaju jo vähän loppumaan. Ilmeisesti olen vasenta jalkaa varoessani rasittanut niin kovaa sitä oikeaa, että se nyt sitten reagoi näin. Laittelin jalkaan mobilatia ja olen ollut kävelemäti. Jalka on nilkan kohdalta vieläkin vähän turvoksissa, mutta ei juurikaan kipeä. Huomenna yritetään taas uudelleen. Kyllä mulla aikaisemmin on jalat kestänyt aikamoista rääkkiä, joten luulisin, että kyllä tämä tästä…

Männä viikolla käytiin myös oikein Tampereen keskustassa. Käytiin vähän Jyryn ja Nellan kanssa kävelemässäkin. Oli siinä Nellalla ihmettelemistä, mutta ihan kohtuu hyvin se siellä käyttäytyi. Autothan ja ihmisvilinä on Nellalle vielä ne oudot jutut. Käytävät ja koneiden melu on jo ihan tuttua. Kuviakin löytyy: poijaat (ja tytöt) kävelylenkillä sekä tutkaillaan peräkontista samoja maisemia.

Laitetaanpa tähän vielä myös Nellan sisarusten kuulumisia. Nellan veljen Niken korvat nousivat vihdoin kunnolla pystyyn ja komeat korvat onkin. Välillä siinä voi näinkin kauan mennä. Pääsee Nikkekin sitten kohta näyttelyyn. Karahan siellä onkin ensi viikonloppuna. Näin Karasta tuorean sivukuvan ja on ihan samanmoinen kuin Nella, eli ERI siellä on tuloillaan. Nellan emä Raksu sai metsästysseuransa parhaan koiran pokaalin. Hieno suoritus, koska seura on todella iso ja mukana oli paljon erirotuisia koiria! Hyvä hyvä!

Nella vankistuu. Tänään katselin, että se alkaa näyttämään jo aika isolta tytöltä. Ja näyttää todella nopealta ja vahvalta koiralta. Takapäässä on ainakin enemmän voimaa kuin mitä etupää välillä kykenee vastaanottamaan. On se kyllä kummallinen loikkija välillä!

Kyllä ne karhukoirat tosiaan taitavat olla aika alkukantaisia koiria. Jyry on toki vähän rauhallisempi luonteeltaan, mutta Nella muistuttaa enemmän ihan oikeaa villihaukkua. Ikään kuin se pitäisi kesyttää, kuten villieläimet. En tarkoita mitään tahtojen taistelua, vaan ihan vain sitä, että Nella osaisi olla ihmisten kanssa. Kyllähän Nella kovasti toimittaa asioitaan ja käy tökkimässä, mutta se ei osaa oikein rauhoittua ihmisen kosketuksesta samalla tavalla kuin Jyry. Pystyn Jyryn agiteeraamaan pihalla vaikka millaiseen “raivoon” tai vastaavasti rauhoittamaan sitä ihan vain äänellä ja silittelemällä. Nellaakin jonkun verran, mutta enemmän äänellä kuin kosketuksella. Nella ei oikein vielä osaa ottaa vastaan silittämistä rauhallisesti. Se on ollut alusta asti vähän sellainen, mutta koko ajan menee parempaan suuntaan. Nellahan on siis erittäin kiltti, se ei todellakaan ole mikään vihainen, mutta jotenkin silittäminen vain hieman vielä stressaa sitä. En kyllä pitäisi Nellaa erityisen pelokkaana koirana. Nella tykkää, kun silitän sitä ja se nojailee jalkoihini, mutta näin ei ole ollut alusta asti. Tokihan pentu on aina pentu ja Nella on sellainen pentumaisen hössä. Se pitää muistaa. Aikaa myöten se Nellakin siitä vielä lisää rauhoittuu.

Nellahan on tosiaan todella lahjakas hyppijä. Pentumaisuuttaan se välillä vahingossa antaa periksi mielihaluilleen ja jos olen esim. kaapista korkeammalta ottamassa itselleni tai kelle tahansa jotain syötävää, niin Nella hyppää naamani korkeudelle joko haistamaan kyseistä ruokaa tai sitten nappaamaan sen kädestä. Nella kyllä tietää, ettei niin saa tehdä, mutta joskus se vielä unohtuu. Siihen vain totean hyvin napakasti “A-a!” ja heti Nella jo muistaa, että ai niin, eihän nyt näin saanut tehdä.

Aika vähillä “komennoilla” ja opetuksilla edelleen mennään. Toistaiseksi ollaan pärjätty. Mielessä toki on, että sitten isompana on aina vakiintuneita pahoja tapoja vaikeampi sitten karsia, mutta kaikesta huolimatta olen varma, että kyllä me jatkossakin pärjätään ilman mitään valtavaa käsky-valikoimaa. Karjalankarhukoirat tuntuvat ymmärtävän puhetta. Niille kun sanoo vaan, että oos nyt kunnolla, niin nehän on.

Tässä muutama uusi kuva meidän sankareista.

• Kaverukset kilpasilla aitauksessa
• Nella syö salaa pehmolelua. Jyrylle ei voi sellaista antaa, kun se on palasina alle minuutissa. Nellalla meni muutama minuutti kauemmin.
• Nella, 10kk, etuviistosta
• Nella ja korvissa lunta
• Nella nauttii irrallaan juoksemisesta kotipihassa
• Nella rouskuttaa jäätä
• Jyry - komea kukkulan kuningas
• Jyry kaivaa itselleen suojamonttua tuulta vastaan
• Jyry katselee maisemia takapihalla. Kangasalan malliin tämäkin aita on enemmän psykologista mallia. Hyppäishän se yli, jos haluaisi.

Nellaa on nyt mittailtu enemmän kuin mitään koiraa ikinä! Yhdessä vaiheessa olin jo ihan epätoivonen, kun monien mittausten jälkeen korkeus oli 55.5cm. Nella tosin ei niin hyvin suostu olemaan mitattavana, mutta sitten kun sain luunpäät kunnolla esille (eli Nellan päätä vähän alemmas, ettei ollut enää niin takakenossa), niin korkeudeksi tuli alle 55cm. Mitta oli säädetty 55cm korkeuteen ja kyllä siinä oli ihan reilusti tilaa alla, n. 1cm. Huh! Varmistelen vielä ja tosiaan tasaisella lattialla mittailen, niin ei tule sen puolestakaan mitään mittavirheitä.

Tosin, tuomarit nyt näyttelyissä näkyvät mittailevan vähän mitä sattuu, joten tokihan paras olisi, että koira olisi liki alarajaa niin siinä on tuomareilla sitten varaa mittailla. Onhan Jyrykin mitattu välille 57.5 - 60cm. Enpä ole puhunut mitään, antaa niiden mittailla. Kunhan eivät mittaile ylikorkeaksi.

Jyry on yrittänyt totutella uuteen ruokaansa. En kyllä paljoa ole sitä Acanaa sille antanut. Hyppysellisen olen laittanut ruuan sekaan. Eilen illalla Jyry nuoleskeli tassujaan ja suupielet oli ihan kuolassa. Varmaan oli vähän huono olo. Annoin Activia-jugurttia ja vähän omaa ruokaa. Tänään en ole antanut Jyrylle Acanaa ollenkaan, mutta Jyry illalla sitten oksensi. Taas sai vähän jugurttia ja raejuustoa. Annan vielä lisää raejuustoa ja vähän omaa ruokaa. Toivotaan, että se siitä menisi. Jyryllä tuntuu olevan vähän herkempi vatsa kuin Nellalla. Nellalle on varmaan kehittynyt varsinainen rautapötsi, just sen vuoksi, että se niin tykkää siitä syömisestä - ei silloin parane oksennella vaivalla kerjättyjä makupaloja. Toisaalta, Jyryn kun ahmii kesällä urakalla niitä ampiaisia ja mehiläisiä, niin eipä kai sekään niiiin herkkävatsainen voi olla…

Nella kävi yksityislenkillä tänään Kangasalan keskustassa. Käveltiin tämän valtavan metropolin pääkatu melkein päästä päähän ja Jyry sai jäädä autoon murjottamaan. Koin, että Nella tarvitsee tällaisen totutteluretken ihan omissa oloissaan ja oikeassa olin. Puolet matkasta Nella veti kuin pieni eläin, jahtasi autoja ja haukkui ihmiset. Sitten eräs mummo pysähtyi rapsuttelemaan Nellaa ja sen jälkeen oltiinkin sitten vähän rauhallisemmin. Tämä tuli Nellalle ihan selkeästi tarpeeseen ja on nyt sitten taas sen verran salonkikelpoisempi.

Posti toi myös koirakuivurin. Enää ei tarvitsisi mennä trimmaajalle pesulle, joten tämä kuivuri maksaa itsensä äkkiä takaisin. Hinta oli 159e. Jalustaa ei otettu, kun kyllä sitä sen verran saa kanniskeltua. Täytyy kyllä suositella laitetta. Puhallusvoima on tehokas! Sähköähän se vähän vie, mutta nyt saa koiria pestä milloin vain ja voi vaikkapa pelkkiä tassujakin kuivatella sadesäällä, ettei tule tassutulehdusta.

Päädyin sitten Acana Sport & Agility -ruokaan. Ei sitä Anf Performancen valmistusta oltukaan lopetettu, vaan 3 kilon säkkeinä ei sitä enää saa (mikä nyt ei muutenkaan meitä koskettanut), mutta Acana on laadullisesti parempi kuin Anf, joten siirrytään siihen.

Painot näillä sankareilla on nyt 28.8kg ja 23.4kg. Jyry saa painaa 28+kg, mutta Nellan painona tuo yli 23kg tuntuu vähän hurjalta. Ei se kyllä oikein vaikuta lihavalta. Nuo painot on viikon takaa ja vähän vähensin Nellan ruokamäärää ja nyt jo se tuntuu niin luisevalta. Ei se kyllä ole yhtä luiseva kuin Jyry, mutta ei kyllä mikään lihavakaan. On nämä vaikeita asioita! Miten voi keskikokoisten narttujen ihannepaino olla 20kg?

Näyttelyharjoitukset 3.3. jäävät väliin. Nellan “mummu” ei silloin pääse, joten 31.3. olisi sitten yksi harjoitusmahdollisuus, johon ilmoittauduttiin jo. Vähän pistää vaan mietityttämään aikataulut, koska meillä olisi näyttely sitten 1.4. Korpilahdella (tuomari Jari Fors). Alun perin piti mennä näyttelyihin 7.4. ja 9.4., mutta vaihdettiin tuo 9.4. näyttely Ruovedeltä Korpilahdelle. Ruovedellä olisi ollut Nummijärvi varalla ja me ei siitä oikein välitetä. Eli molemmat murret menevät tuomarin tutkittavaksi 1.4. ja 7.4. (Sakari Poti, Vesilahti). 31.3. olisi siis näyttelyharjoitukset ja koirien pesu ja heti seuraavana päivänä näyttely. Sitten pitäisi joko varjella koirien puhtautta viikko tai sitten varata uusi pesuaika heti viikon päähän. Kalliiksi käy. Jos on lunta maassa vielä tuolloin, niin trimmaajan pesua ei tarvittaisi, mutta jos on kurakelit, niin ei niitä koiria niin hyvin pysty varjelemaan, kun ne kuitenkin sen viikon aikana temmeltävät ja painivat. Ja trimmaajallahan tosiaan käydään pesulla siksi, että siellä on hyvät aineet, mutta mikä tärkeintä, kunnon kuivuri. Kuivaa kaikki paikat huolellisesti.

Oma koipi alkaa olla sillä mallilla, että tämän viikon vielä lepäilen ja sitten alan liikkumaan. Selkeästi on jalka parempi ja vaikka kipu ei kokonaan olekaan ohi vielä tämän viikon jälkeen, niin en kyllä enempää ala lepäilemään. Takapuoli leviää kuin elanto kun ei pääse liikkumaan!

Paukkupakkaset taitavat olla takana. Lunta kyllä sitten tulee enemmän kuin laki sallii. Eilen ennen kauppaanlähtöä aurattiin tie auki, lähdettiin Tampereelle kauppaan ja jännitettiin päästäänkö enää takasin kotio. Siis auraamati. Lunta tulla tuiskutti, mutta tuo tuuli puhaltaa niin äkkiä tämän peltojenvälisen tien tukkoon. Eräskin päivä autoni oikein haukkasi lunta ja heitti kaikki tuulilasiin ja näkö läksi. Pakko siinä oli jarruttaa, vaikka olin ajatellut vähän vauhdilla tulla (n. 30km/h), etten jää kinoksiin. Auton pohjassa on sellainen levy, joten se menee välillä kuin pulkka. Sitten tuolla isommalla Sahalahdentiellä oli tuuli kerran puhaltanut lumet yhdestä kohtaa niin, että koko oma kaistani oli aivan tukossa. Vaikka rauhalliseen tahtiin silloin niin kamalalla kelillä ajelinkin niin kyllä siinä vähän sai ajotaitoaan kiittää, ettei käynyt hassusti. Sitten eilen sattui myös niin hassusti, että Eräjärventiellä, jossa on nopeusrajoitus 80km/h peruutti traktori yhtäkkiä eteen sivutieltä. Siellä oli isäntä auraamassa sivutietä eikä yhtään katsonut, että mahtaisko joku olla sitä päätietä juuri tulossa. Onneksi tuli tielle vastaantulevien puolella niin kerittiin väistämään. Kyllä pääsi pari valittua siinä kohtaa! Motkotin siinä isännälle, että eikö se osaa tööttiä käyttää! Kyllähän se tööttäs, mutta mä olisin pitänyt torven pohjassa vielä ainakin puoli kilometriä tapauksen jälkeen, että varmaan tuli asia selväksi.

Eipä tässä muuta sen ihmeempää ole tapahtunut. Ilmoittauduttiin pariin näyttelykoulutukseenkin 3.3. ja 31.3. Jyryllä ja Nellalla pyyhkii edelleen vallan mainiosti. Jyry viihtyy pihalla, Nella ei niinkään. Jos Nellan saa pysymään 3-4 tuntia päivässä aitauksessa niin se on hyvä päivä se. Nella on kiltistitynyt ja Jyry taas opetellut Nellalta huonoja tapoja. Jos tuon olohuoneeseen ihmisten ruokaa, niin Nella oli aina aivan nokka kiinni lautasessa, kunnes ärähdin, että kauemmaksi siitä. Nyt myös Jyry nuuskii antaumuksella ruokaa hyyyvin läheltä. Jyry on myös oppinut Nellan ilmasyömisen. Jotkut harrastaa ilmakitaran soittoa, meillä koirat harrastaa ilmasyöntiä. Nella katselee kauempaa ja lipoo ja muka pureskelee. On niillä harrastukset…

Allekirjoittaneen jalka on hieman parempi. Hain toisen kortisonipiikin ja se hieman auttoi. Vaihdoin sisäkenkiin paremmat pohjalliset ja venyttelen ahkerasti. Yritän nyt myös levätä kovasti ja se onnistuu hyvin kun ei juurikaan tarvitse nyt työpaikallaan käydä.

Kävin ostamassa Jyrylle muonatäydennystä ja kuulin, että sen ruuan (Anf Performance) valmistus on lopetettu. Kiva! Taas näin. No, ostin anffia kaksi isoa säkkiä ja alan pikkuhiljaa totuttelemaan Jyryä uuteen ruokaan. En ole vielä ihan päättänyt, että kumpaa, Acanaa vai Orijenia alan syöttämään. Acana olisi hieman halvempaa, mutta siinä on riisiä ja hurja rasvaprosentti. Tokihan ruokaa voi silloin antaa vähän vähemmän ja Jyryllä on kyllä ollut vähän alipaino-ongelmaa jahtikaudella (kun ei se syökään määräänsä enempää). Nella alkaisi sitten tuohon ruokaan siirtymään kesäkuussa. Jäädään miettimään!

…jäi meiltä väliin pakkasen vuoksi. Tänään oli aamulla vielä reilu 26 astetta pakkasta ja tiedän, että eilen Karstulassa (Keuruun lähellä) oli yli 33 astetta. Kylmää on!

Tässä pari kuvaa siitä, mitä jäi näyttämättä tuomarille:

• Jyry, 2v 8kk - vähän väsähtäneellä ilmeellä
• Nella, 9kk - tyypillinen vankka haara-asento, kaula pitkällä valmiina syöksymään herkun kimppuun, jos ei sitä anneta riittävän nopeasti

Kuvattavat voisivat olla toki vähän paremmalla asennolla ja ilmeillä, mutta vähän on näiden kuvaaminen haastavaa…

Tässä vielä yhteiskuva, josta (ehkä) näkee, kuinka iso tyttö Nella jo on. Säkäkorkeus huitelee varmaan siellä 54cm tuntumassa, mutta ei yli 55 sentin kuitenkaan.

Seuraavat näyttelyt 7.4. Vesilahdessa (Sakari Poti) ja 9.4. Ruovedellä (Jari Fors)

PS. Nyt kun olen moneen kertaan jo katsellut noita kuvia, niin ei voi kuin todeta, että nämä pitäisi nähdä luonnossa. Jyry ja Nella siis eivät oikein ihan näytä omilta itseiltään näissä kuvissa. Kyllähän ne niistä tunnistaa, mutta Nellakin on kuvaa paljon sipposempi ja nätti kuin nappi, Jyryn karvat ovat pöyhkeämmät ja muutenkin näyttää mun mielestä nykyään hieman enemmän veljeltään Pikipekolta (mitä ei kyllä kuvasta välttämättä huomaa - Karstulaan vaan terkkuja, juuri tuota sinne mainostin ). Jyryllä kun häntä roikahtaa, niin ulkonäkökin muuttuu aika paljon. Olen vähän haaveillut otattaa koirista muotokuvat. Eräs kaveri on nääs sen alan ihan tosiharrastaja. Silloin täytyisi kyllä satasella panostaa karvoihin, asentoihin ja ilmeisiin. Ehkä jonain päivänä…

Ihan heti alkuun kerron, että kuvat siirtyvät Googleen. Siellä oleviin kuviin pääsee käsiksi vain tämän blogin linkkien kautta. Jos kuvat eivät jostain syystä näy, niin olkaatten hyvä ja ilmoittakaa, niin selvitän ongelman. Tuo “Kuvia” -välilehti pysyy, mutta pitää tosiaan jatkossa sitten sisällään vain linkkejä (jahka saan aikaiseksi siirtää kaiken tuonne Googleen). Nyt sieltä Googlesta löytyy 3 uutta kuvaa, joista yksi näyttää, kuinka Nella osaa löytää ne parhaimmat paikat… Jyrylle ja Nellalle on omat albuminsa sekä yhteisesiintymisille ja muille kuville tulee omat albuminsa.

Käytiin lauantaina harjoitusnäyttelyssä Tampereen Lielahdessa. Oltiin sisähallissa ja oli mukavan läheinen tunnelma siellä väkijoukossa. Koiruudet olivat tosiaan vähän orientoitumassa oikeita näyttelyitä varten ja Nellan esittäjä, äitini, oli ensimmäistä kertaa kehässä koiraa esittämässä. Nella oli erittäin kiltti ja kärsivällinen sekä odotellessa että kehässä. Jotenkin vaikea käsittää, miten koira voi olla niin kiltti ja ikääkin vain 8kk. Jyry se haukkua räkytti vähän kaikille ja taas oli monta sitruunan niellyttä siinä ympärillä. Jyry inhosi ihan erityisesti erästä mopsi-porukkaa. Tosin, saattoi johtua siitä, että itse ensin mulkaisin vihaisesti mopsien omistajaa kun hän siinä meitä oli niin pitkään ensin paheksunut ja suutaan maiskutellut. Yritin kyllä Jyryä siinä vähän hiljennellä ja käveltiin paljon edestakaisin, mutta Jyryn haukku on niin kuuluva, että toisten koirien jatkuva haukkuminen on ilmeisesti siedettävämpää ja hyväksyttävämpää.

Ei me kyllä ihan kaikissa pahoja fiiliksiä herätetty. Suurin osa ihmisistä tuskin edes huomasi, että ollaan paikalla, keskittyivät vain omiin juttuihinsa. Ne on vaan ne muutamat, jotka nauttivat kun pääsevät paheksumaan. Sattui siellä odotellessa mukaviakin juttuja. Eräs pariskunta oli astunut sisään halliin selkäni takana. Jyry alkoi heiluttamaan häntää ja olisi halunnut mennä heitä tervehtimään. Ihmetellen katsoin, että kelle se Jyry noin iloisesti heiluttaa ja olivat ihan tuntemattomia ihmisiä. Rouva siinä katsoi Jyryä ja totesin, että olette ilmeisesti vanhoja tuttuja, kun tämä näin häntää heiluttaa. Pariskunta tuli sitten rapsuttelemaan Jyryä ja Nellaa. Siinä oli selkeää sielujen sympatiaa! Siitä pariskunnan miehestä Jyry sai oikein hyvän kaverin, rapsutteli Jyryä minkä ehti ja antoi haistella hattuakin. Jyry otti antaumuksella rapsutukset vastaan ja nojaili oikein urakalla ja istui varpaiden päällä. Kaikille jäi tuosta hyvä mieli. Sitten pari lasta siellä kierteli ja kävivät Jyryä ja Nellaakin rapsuttelemassa. Toinen lapsista kävi sitten vielä oikein erikseen sanomassa, että hyvä kun voititte, toivottavasti heidänkin koiransa voittaisi.

Jyry nimittäin voitti isot aikuiset. Eli, sai ensin punaisen nauhan ja punaisethan olivat tosiaan se parempi puolisko kaikista. Saatiin pieniä puruluita, narulelun, nappuloita, (ROP!)ruusukkeen ja (VSP!)pokaalin. Jyry juoksi hienosti kehässä ja seisoikin nätisti - näköjään ei ollut unohtanut yhtikäs mitään tämän vuoden aikana mitä ei olla näyttelyissä käyty. Jyry muisti nämä näyttelykuviot jopa niin hyvin, että oli taas tapansa mukaan kehässä näyttelyilme päällä (eli korvat vinossa). Kekkasin, että laitan seuraavaksi kerraksi karkkipussin taskuun ja josko sen rapistelu auttaisi terhakoittamaan Jyryä.

Nellakin olisi ehkä voinut menestyä vaikka kuinka hyvin, on se sen verran nätti haukkuliini, mutta esittäjän kokemattomuus vähän toi miinusta. Siinä kohtaa, kun jaetaan koirat sinisiin ja punaisiin, Nella sai punaisen, kuten Jyrykin ja ihan sen ansiosta, että oli niin kiltti. Nella kuuliaisesti juoksi vierellä ja seisoi rauhallisesti ja antoi kohtuullisen hyvin kopeloida. Hampaatkin saatiin katsottua. Nellan esittäjälle, eli äidilleni, olin kyllä yrittänyt toistella, että juokse nopeampaa, mutta kehässä se sitten unohtui ja Nella jopa kävelikin siinä välillä kun ei esittäjän vauhti oikein riittänyt, että olisi voinut juosta. Nella ei siis sitten enää sijoittunut isojen pentujen punaisten ryhmässä (jossa vain neljä parasta pääsi jatkoon).

Suurin huoli meillä oli ollut, että pysyykö Nella äidilläni hallussa niin, ettei karkaisi. Tätä aluksi painotin hänelle ja viesti meni niin hyvin perille, että sen lisäksi, ettei ollut missään vaiheessa vaaraa, että Nella pääsisi irti, niin kehässäkin Nella oli muutaman kerran niin hyvässä kuristusotteessa, ettei tiukemmasta väliä. Tähän sitten ohjeistin jatkoa varten, että päästää narun välillä roikkumaan, jos koira pysyy kerran paikallaan. Näin teen Jyrynkin kanssa. Sitten äidilläni oli hieman vaikeaa saada Nella näyttämään skarpilta, mutta se saadaan aikaiseksi innostuneemmalla asenteella, iloisilla kehuilla ja yleensäkin kyseisen asian huomioimisella. Nyt äidilläni meni kaikki huomio tuomarin seurailemiseen ja ylipäänsä tilanteessa mukana olemiseen. Tämä oli todellakin hänelle ENSIMMÄINEN kerta kehässä ja vaikka olikin vain harjoitusnäyttely, niin varmasti häntä jännitti. Kaikin puolin sanoisin, että loistava alku kuitenkin. Nyt on jää murrettu!

Eikä tässä allekirjoittaneella paljoa ole varaa arvostella - kahdesta ensimmäisestä harjoitusnäyttelystä tuli siniset nauhat ja ensimmäisten joukossa sai lähteä kotio…

Ensi sunnuntaina olisi sitten se oikea näyttely Keuruulla. Tekivät vaan penteleet aika ikävän tempun. Siirsivät pennut toiselle tuomarille ja pentuluokka on muiden karhukoirien kanssa samaan aikaan. Ja mä kun ihan varta vasten sinne järjestäjille soitin, että onhan nämä luokat nyt sitten peräjälkeen, että muuten en pentua sinne ilmoittaisi… Katsotaan nyt sitten, että osallistuuko Nella sunnuntaina ollenkaan. Paikalle oli vain nimittäin tulossa vain yksi kappale koiran esittäjää. Niin ja tämä kiristyvä pakkanenkin vähän mietityttää, kehät ovat nääs ulkona.

Sitten tänään käytiin lähikaupassa ja takaisin tullessa huomasin pellolla ja naapuriin vievällä tiellä mielenkiintoisia jälkiä. Olivat jonkun suuren koiraeläimen jälkiä. Tassun jäljet olivat isommat kuin Jyryllä ja polkuanturat erottuivat hyvin toisistaan. Kynnen painalluksia en nähnyt, koska jäljet olivat jo ainakin päivän vanhat ja siksi muuttuneet epätarkemmiksi. Jäljet olivat hyvin suoraviivaisesti eteneviä ja askelväli oli aikas pitkä. Kyseessä voi toki olla Jyryä isompi koira, mutta nuo polkuanturoiden selvästi erottuva väli kyllä jäi mietityttämään… No, Nella ei ole enää pitkään aikaan saanut omin päin poiketa metsän puolelle ja Jyryäkään ei ole jätetty juoksunaruun valvomatta. Tarkoitus olisi, että kun jalka tuosta paranee, lähden tuonne metsään vähän kävelemään ja katselemaan, että mitä jälkiä sieltä oikein löytyykään. Jos jäljet olivat suden, niin oli ainakin tässä tapauksessa yksinäinen susi.

Niin ja eivät ne haukut tuolla aitauksessakaan ole valvomatta. Aina kun Jyry siellä haukkuu niin kyllä käydään ikkunasta katsomassa, että mikä on aiheena. Valvonta ei ole tosin aukotonta. Jyry oli aikaisemmin naisenkaipuussaan alkanut rikkomaan oven aitaverkkoa ja Nella sen sitten viimeisteli (sai yhden pienan irti hitsausliitoksestaan) ja pujahti aidasta läpi. Kukaan ei huomannut yhtikäs mitään - paitsi Jyry. Jyry sitten ponnekkaasti haukkui mulle kun katsoin ikkunasta. Viesti oli selkeä: “etkö nyt huomaa, että tuo karkasi. Tuolla se on, katso nyt!”. Ihan pelkästään Jyryn elekielestä tajusin, että Nella on karannut. Onneksi tuo Nella on niin kovaa ruuan perään, että sieltähän se löytyi ulko-oven takaa valmiina syöksymään kipolle, olihan jo melkein ruoka-aika. Voi pojat!

Jyry on muutenkin hyvä tuon Nellan kanssa. Jyry ihan selkeästi opastaa välillä Nellaa. Farmariautossa peräluukku laskeutuu nappia painamalla ja meillä on aina tarkat paikat, ettei jäisi korvia tai häntiä väliin. Jyry oikein pitää huolen Nellasta, että ovat mahdollisimman tiiviisti painautuneet päät vähän kumarassa takapenkkiä vasten. Välillä Jyry muutenkin selkeästi ohjeistaa Nellaa toimimaan siten kuin me haluamme.

Noin muuten elämä sujuu ihan normaaleja uomiaan. Jyry välillä on röhkinyt, mutta on kai jo parempi. Eli, ei ainakaan toistaiseksi tehdä nenälle mitään. Sitten, on ollut jännä seurata, että miten samanlaisia nuo koirat ovat, vaikka toki erojakin löytyy. Molemmat harrastavat mm. kuonolla tökkimistä ja tykkäävät piilotella tärkeitä juttujaan ja vielä ihan samanlaisella tyylillä. Eroa löytyy siinä, että Nella on tavallaan kiltimpi, mutta sitten kuitenkin jotenkin tempperamenttisempi. Nella kun haluaa jotain, niin se ei ole kenellekään epäselvää. Nella ilmoittaa sen hyppimällä ja innokkaalla elehtimisellä. Jyry taas kun haluaa esim. aitaukseen, niin se käy varastamassa kengän ja juoksee sitten sen kanssa. Jyry on meillä se, joka tekee välillä pahojaan, Nella ei oikeastaan ellei sitten apinoi joissain jutuissa Jyryä. Jyry taas malttaa kiltisti ja hyvin kärsivällisesti odotella vaikkapa ruokaansa ja hälle pitää jopa käydä kädestä pitäen viemässä makupalaa, koska jos sen sille heittää, niin Nella sen nappaa kuitenkin. Ruoka ja vesi ovat kyllä Nellan elämänsä rakkaudet!

Allekirjoittaneella on edelleen jalka kipeänä. Tuli käytyä fysioterapeutillakin ja syyksi määriteltiin yksinoikeudella liikunta. Jänteet kuulemma vain joskus päättävät tulla kipeiksi ilman mitään erityistä muutosta missään tavoissa tms. Tämä jänne voi joutua ehkä vastaanottamaan vielä toisen kortisonipiikin. Jalkaa on pidetty levossa ja hommasin uudet pohjallisetkin, jotka parantavat jalan asentoa. Ne kuitenkin rikkoivat selän ja nyt sitten odotellaan, että selkä tottuu jalkojen uusiin asentoihin. Samaan aikaan jännettä polttelee ihan mahottomasti, eikä loppua näy. Fysioterapeutti antoi kyllä ohjeita pohkeiden venyttelyyn, minkä pitäisi auttaa. Toistaiseksi ovat vain pahentaneet asiaa, mutta yritellään ja katsellaan. Kyllä tämä kai tästä! Pääsin kyllä hyvin juoksemaan siellä harjoitusnäyttelyssä niiden uusien pohjallisten kanssa, joten uskoisin, että Keurulla selviäisin siitä hommasta ihan kunnialla.

PS. On nuo koirat muuten hauskoja! Juuri tuossa vähän asettani otettiin esille niin molemmat koirat innostuivat siitä ihan valtavasti. Hännät heiluivat, olivat tohkeissaan ja aseen tukkikin tuli nuoltua. Mistäköhän moinen käytös mahtaisi johtua? Mistäköhän?!